Tabarka

Lauantaina lähdettiin taas pohjoisen suuntaan. Bussikuskille oli ilmoitettu lähtöaika ja Moez kertoi vielä soittaneensa ja varmistaneensa asian. Kuski nyt vaan sattuu olemaan melko tunisialainen ja saapui paikalle puoli tuntia sovitun jälkeen. Ennen lähtöä sanottiin Pandulle hyvästit, lähti pari tuntia meidän jälkeen kohti Intiaa. Pakkauduttiin bussiin ja lähdettiin matkaan. Muutama päivä sitten saatiin uusi harjoittelija Serbiasta, Milenko. Bussissa tuli juteltua melko paljon, oli nimittäin kiinnostunut Suomesta ja tiesi yllättävän paljon, sillä yksi hänen opettajistaan oli asunut Suomessa.

Lämpötila oli lähellä 40 astetta. Bussissa siis kaikki mahdolliset ikkunat ja ovet auki, että ilma kulkee. Hotelli, johon oltiin matkalla, sijaitsi mäen huipulla. Bussi alkaa olla sen verran vanha ja väsynyt, että meni suunniteltua kauemmin päästä perille. Sisäänkirjautuminen hotelliin tosin oli varmasti nopein täällä olon aikana. Ehdittiin hotellin ovelle, kun Ahmed tuli vastaan avainten kanssa ja jakoi huoneet :). Ensiksi Aziz ja Moez sainoivat, että meillä on tunti aikaa valmistautua sukellukseen, mutta aika vaihtui nopeasti viiteen minuuttiin ;). Heti kun kaikki oli valmiita, pakkauduttiin takaisin bussiin ja otettiin suunnaksi satama. Satamassa jouduttiin odottelemaan sukelluskoululla, kun Moez ja Dudu selvittelivät paperisodan. Sen jälkeen otettiin tavarat kantoon ja hypättiin veneeseen.

Hotelli

Veneellä lähdettiin merelle päin. Oli mukava vain istuskella keulassa ja roikottaa jalkoja vesi pärskyissä. Olisi mielellään ajeltu pidemmällekkin :). Pysähdyttiin kallion lähelle ja ankkuroitiin vene. Mukana oli kolme sukelluskoulun opettajaa, joista yksi kertoi meille käytännön asiat, käsimerkit ym. Taisi mennä suunnat opettajallakin ensin sekaisin, vai miltä kuulostaa peukku ylös = pohjaan, peukku alas = pintaan ;). Kaikki saivat sukeltaa vuorollaan opettajan kanssa eli yhtäaikaa kolme oli sukeltamassa. Vuoroa odotellessa sai hypellä veneen kannelta veteen ja uida veneen ympäristössä. Hulluimmat hyppelivät jopa läheiseltä kalliolta, n. 9 metrin korkeudesta. Ensiksi hirvitti hypätä edes veneen kannelta, vesi oli nimittäin niin kirkasta, että selvästi näki pohjassa olleet kivet, jotka näyttivät olevan paljon lähempänä pintaa kuin ne todellisuudessa olivat.

Agnes, Fenia, Amalia,  Milenko, Nuria, Piotrek

Vesi ja kiviä

Aleksander

Hyppelyä kalliolta

Räpylät jalkaan ja menoksi

Ikinä en ole ennen laitesukellusta kokeillut, mutta muuten on tullut niin paljon sukelleltua, että ajatus ei tuntunut pelottavalta. Viimein tuli minun vuoroni ja hyppäsin räpylöiden kanssa veteen ja uin opettajan luokse. Maski ja happi-laitteet oli opettajan luona, sillä kaikki käyttivät vuorotellen samoja. Kamat niskaan ja ei kun menoksi. Opettaja käski laittamaan naaman veteen ja testaamaan, että hengittäminen onnistuu. Se olikin yllättävän helppoa. Opettaja oli koko ajan selkäni takana, sääteli sukellussyvyyttä. Ensimmäisen kerran kun laitoin pään pinnan alle ja näin maiseman, kaikki muut ajatukset hävisi päästä. Vesi oli niin kirkasta, että näki pitkälle, pohjassa oli valtavia kivenlohkareita, joiden päällä kasvoi monenlaisia vesikasveja, merisiilejä, jopa joku meritähtikin. Lisäksi näkyi pieniä kaloja. Tuntui melkein, kuin olisi yksin sukeltanut, opettajaa ei nimittäin juuri muuten nähnyt, kuin silloin kun näytti, että pitää tasata painetta korvista alas mennessä, tai kun kysyi onko kaikki ok. Yhdessä vaiheessa tosin opettaja otti merisiilin kiven päältä ja asetti sen kädelleni. Siili tarrasi kiinni yllättävän tiukasti, kättä pystyi pyörittelemään miten päin vain ja siili pysyi kyydissä, varsin sympaattinen otus :). Jätettiin siili takaisin paikoilleen ja jatkettiin sukellusta. Olisi ollut mahtava omistaa vedenkestävä kamera, pinnan alla oli niin paljon nähtävää. Vartin sukelluksen jälkeen palattiin pintaan.

Menossa pinnan alle

Pinnan alla

Kuviosukellusta?

Merisiili, kuvan lähde:  http://blogs.kilroy.fi/tanu

Uimahyppy

Ahmed testaamassa sukellusvarusteita

Sukelluksen jälkeen jatkettiin uintia ja aikalailla koko päivä vietettiin veneellä. Kun kaikki olivat saaneet sukellettua, palattiin takaisin satamaan. Ennen hotellille lähtöä käytiin ihastelemassa läheisiä kallioita. Ahmed kertoi ranskankielisen nimen liittyvän jotenkin neulaan. Ihasteltiin kallioita aikamme ja otettiin ryhmäkuva, ei mikään helppo juttu enää näin isolla porukalla. Kello alkoi olla jo niin paljon, että lähdettiin takaisin hotellille, että ei myöhästytä päivälliseltä.

Kallioita

Lisää kallioita

Ahmed, Betty, Moez, Camille, Dudu, Aziz, Joan

Auringinlaskua

Päivällinen tarjoiltiin noutopöydästä uima-altaan vieressä. Ruokana oli monenlaista salaattia, leipää, harissaa, keittoa, couscousia, kalaa ja liha-kastiketta. Melko moneen makuun siis. Jälkiruuaksi sai vielä vesi- ja hunajameloneita, sekä kakkua. Syönnin jalkeen oltiin niin täynnä ja väsyneitä, ettei jaksettu juuri muuta tehdä kuin istuskella altaan reunalla juttelemassa. Juotiin teetä manteleilla ja osa poltti Šišoja. Nukkumaan mentiin luultavasti yhden ja kahden välillä.

Sunnuntaina aamiainen oli yhdeksältä, joten herättiin puoli yhdeksän. Lähdin Bettyn kanssa aamupalalle, vaikka Ramadanin takia en mitään päivällä syökkään. Tarkemmin Ramadanin sujumisesta seuraavassa postauksessa :). Osa porukasta olisi halunnut jäädä koko päiväksi altaalle, eivät oikein arvosta satunnaisia kulttuuri pätkiä ohjelmassa. Onneksi mentiin kuitenkin ohjelman mukaan ja lähdettiin bussilla Doggaan. Doggaan päästäksemme meidän piti mennä vuoristoa pitkin ja kuten lauantaina saatiin huomata, bussi ei ole enää kovin nuori ja virkeä. Muutaman kerran saatiin pysähtyä täyttämään vesivarantoja ja jäähdyttelemään bussin moottoria. Perille päästiin kuitenkin lopulta. Lämpötila oli kylläkin sen verran korkea, että bussin lisäksi meinasi kiehua muutkin. Onneksi Doggassa saatiin ostettua vettä suoraan pakkasesta ;). Se onkin täällä yleisin säilytyspaikka vesipulloille kaupassa.

Sinan ja Camille ratkomassa bussin ongelmia. Kuvaaja Juan Morales

Kissa raunioilla

Doggassa kierreltiin raunioita ja ihasteltiin maisemia. Tunnin varran siellä taisi aikaa vierähtää ennen kuin otettiin suunnaksi taas La Goulette. Kotona oltiin noin seitemän aikoihin. Normaalisti kaikkien valokuvat kerätään yhteen vasta muutama päivä reissun jälkeen, että kaikki ehtivät käydä kuvansa rauhassa läpi. Tällä kertaa oli kuitenkin toisin ja keräsin kaikkien kuvat illan /yön aikana, sillä Fenia, Sinan ja Samyak lähtivät maanantaina. Fenia Kreikkaan, Sinan Turkkiin ja Samyak Intiaan.

Teatteri

Teatteri eri kulmasta

Dudu

Ahmed ja Moez

Tori

Taloja

Temppeli

Betty ja Milenko portilla

Bordelli oli yksi parhaiten säilyneistä rakennuksista

Kimppavessassa ;)

Vissin vähän kuumaa, kun kasvitkin näyttää tältä...

Yhdeksän jälkeen illalla mentiin rannalle istumaan kahvioon. Saatiin hyvä paikka aivan meren rannasta ja siinä ilta vierähtikin mukavasti. Yöllä keräsin ensin kaikki kuvat loppuun ja vein kovalevyn Sinanille, että sai kuvat siirrettyä itselleen. Kuviahan on tähän mennessä kertynyt 17 362 kappaletta, eli 61,4 Gt:tä. Olin jo lähdössä nukkumaan, kun Aleksander pyysi minuakin jäämään, oli nimittäin juuri tekemäsä grepejä. Eihän semmoisesta voi kieltäytyä. Yöllä otettiin vielä pöljiä kuvia Sinanin viimeisen illan kunniaksi ja yläkertaan menin puoli viiden aikoihin. Nukkumaan en kuitenkaan vielä mennyt, sillä Fenian piti lähteä lentokentällä puoli kuudelta aamuyöllä ja halusin olla hereillä saattamassa taksiin. Pikku hiljaa porukka taas hajaantuu...