keskiviikko 15. elokuuta 2012

Viikolla tapahtunutta

Viime viikolla en mennyt töihin, sillä halusin viettää viikon Camillen ja Bettyn kanssa. Camille oli lähdössä torstaina ja Betty perjantaina. Maanantaina lähdettiin Medinaan. Mukana oli meidän lisäksi Alex, Milica ja Meri. Moez liittyi seuraan vähän myöhemmin. Kierreltiin ja katseltiin. Moez oli ihan ehdoton apu tinkaamisessa ja oikeiden hintojen tietämisessä. Aluksi oli vaikea tingata oikeaan hintaan tavaroita, sillä ei ollut mitään hajua kuinka paljon minkäkin pitäisi maksaa. Jotain Medinasta mukaan taisi kaikille tarttua ja melko monta tuntia siellä vietettiinkin. Pitää mennä takaisin, kunhan saan palkkani, sillä muutama asia jäi vielä vähän odottamaan hinnakkuutensa takia. Illalla käytiin pitkästä aikaa hakemassa ruokaa "pikaruoka-paikasta". Tällä kertaa kyllä oikeasti saatiin ruoka melko nopeasti, oltiin nimittäin ainoat asiakkaat.

Tiistaina herättiin Bettyn kanssa hyvissä ajoin. Pakattin mukaan kamerat ja ISIC-kortit ja otettiin Tgm Tunisiin. Tunisista jatkettiin taksilla kohti Bardo-museota. Bardo on Tunisian suurin museo ja siellä on maailman suurin kokoelma mosaiikkia. Taksimatka kesti kauan, sillä jostain syystä Tunisissa oli hirvittävä ruuhka ja seisottiin samassa paikassa varmaan kymmenen minuuttia. Tuntuu muuten todella pitkältä ajalta kuumassa autossa, kun ei ole edes ilmavirtaa ikkunoista. Taksikuski oli melko puhelias tyyppi. Puhui tosin vain ranskaa, joten en ymmärtänyt mitään, mutta Bettyn kanssa keskustelivat. Betty kertoi myöhemmin, että kuski olisi halunnut mennä naimisiin kanssani. Oli tosin heti perään todennut kuinka köyhiä tunisialaiset taksikuskit ovat. En tiedä luuliko minua rikkaammaksi, sillä hetkellä nimittäin oli 8 dinaaria rahaa jäljellä... Bardossa kierreltiin ja katseltiin kaikessa rauhassa. Yhdellä käytävällä yksi mies kyseli puhutaanko ranskaa tai englantia. Istui suljetun oven edessä ja kun pysähdyttiin juttelemaan, päästi meidät katsomaan näyttelyn suljettua osaa. Takaisin ulos mennessä mies kurkisti oven raosta ja päästi meidät vaivihkaa ulos, etteivät muut huomaa. Melko tyhjää museossa oli kyllä muutenkin. Useampi espanjalainen-ryhmä, mutta ei juuri muita.


Katon koristeluja
Museosali
"Salahuoneen" kattoa
Lattian mosaiikkeja
Esineisiin pääsi jopa koskemaan
Kolikoita, pienimmät oli niin pieniä, että hukkaan menisi samantien
Yksityiskohta mosaiikista
Äärettömän suloinen pieni patsas
Lisää mosaiikkia
Jopa museosta löytyi kissa.

Takaisin tullessa otettiin taksi museon edestä ja Tunisista taas Tgm La G:en. Taksikuski oli hyvä, puhui vähän, osasi valita oikeat reitit ja ei yrittänyt huijata hinnassa. Taksimatkan aikana Chayma soitti ja kertoi, että olivat puhuneet pomoni kanssa ja shekki on töissä valmiina odottamassa, kunhan vain käyn sen hakemassa :). Illalla Bassem kävi keräämässä vuokraa. En tällä viikolla pystynyt vuokraa maksamaan, ei nimittäin ollut muutamaan dinaria enempää rahaa, taisi olla 2 dinaaria 330 millimesiä... Suunnitelmissa oli lähteä vuokran maksun jälkeen käymään hammamissa. Hammam on tunisialainen/arabialainen kuuma huone, jossa peseydytään kunnolla. Vähän kuin sauna ilman kiuasta ja vain 40-50 astetta lämmintä. Bassemille kerrottiin suunnitelmasta ja oli järkyttynyt ajatuksestakin, että lähdettäisiin keskenämme Medinaan keskellä yötä, vaikka hammam oli ihan Medinan laidalla ja oltaisiin otettu taksi sinne asti. Aikamme väiteltyämme päätettiin sitten siirtää meno keskiviikolle.

Keskiviikkona menin töihin. Alakerran toimistossa ei yllätyksenä ollut ketään, vaikka olin paikalla vasta puoli kymmenen. Menin yläkerran toimistoon ja vastaanotossa työskentelevä mies oli yllättynyt nähdessään minut siellä. Oikeasti minun pitäisi työskennellä alakerrassa nyt kun pomoni on palannut lomalta. Kolme kertaa kävin päivän aikana tarkistamassa, että olisiko joku tullut alakerran toimistoon, mutta ainakaan kukaan ei avannut ovea. Lähtiessä lähetin pomolleni viestin, että olin toimistolla, mutta en loppu viikolla ole enää tulossa. Camillen ja Bettyn lähdöt oli molemmat aamulla, joten tiesin, että paljoa ei tule seuraavina päivinä nukuttua.

Kämpille palattuani kuulin, että Betty, Camille, Larissa ja Meri oli käyneet shoppailemassa Medinassa. Viimeiset matkamuistot ja tuliaiset ennen lähtöä. Facebookissa käytiin keskustelua ja äänestystä minne mennään illalla viettämään Camillen läksiäisiä. Vähän yllättynyt olin, kun Camille sanoi, että mennään keilaamaan. Illalla lähdettin ja mentiin keilahallille. Camille kertoi, että olisi mieluummin mennyt rannalle istumaan kahvilaan, mutta ajatteli, että keilaus olisi enemmän muiden mieleen. Keilahallilla selvisi, että vaikka pojat oli soittaneet ja tehneet varauksen, meidän pitäisi odottaa tunti vuoroamme. Päätettiin sitten lähteä kahvilaan, jossa oltiin käyty pari viikkoa sitten. Okei, kuukausi sitten. Mihin aika oikein häviää täällä? Istuttiin ilta kahvilassa, otettiin paljon kuvia ja monet sanoi Camillelle hyvästejä. Illalla istuttiin alakerran kämpässä aikalailla koko yö. Käytiin aamuyöstä nukkumassa puolisen tuntia ja palattiin auttamaan Camillea pakkaamisessa.

Alex ja Camille.
Kuvaaja: Maja Brtan
Minä ja Camille
Alex, Camille, Abdullah ja Yasmina. 
Kuvaaja: Maja Brtan
"Do you have retardation?"
Kuvaaja: Maja Brtan
Camille, Ruth, Moez, ja Jamil.
Kuvaaja: Maja Brtan
Group hug.
Kuvaaja: Maja Brtan
Camille ja Iastelaiset (Chayma, Jamil, Aziz, Bassem ja Moez).
Kuvaaja: Maja Brtan
Torstai aamuna seitsemän aikoihin oltiin valmiina lähtemään. Lähdettiin saattamaan Camillea lentokentälle Bettyn, Ruthin, Moezin, Merin, Alexin ja Majan kanssa. Matka lentokentälle meni hyvin, taksikuski oli mukava eikä yrittänyt edes huijata. Lentokentällä alkoivatkin sitten ongelmat. Camille meni normaalisti tekemään check-innin ja tiskillä kertoivat, että lento on peruttu. Seuraava mahdollinen lento oli vasta perjantai aamuna 9.00. Camille oli ostanut lipun Middle East Airlinesiltä, mutta kone Tunis Airin. Middle East Airlinesillä ei ole toimistoa Tunisin lentokentällä, joten Camille joutui soittamaan kotiin ja pyytämään isäänsä selvittämään asiaa Libanonissa. Asiaa selvitettiin molemmissa päissä pitkään. Tunisissa Tunis Airin edustaja sanoi Camillelle, että tällä on suuri todennäköisyys päästä lennolle huomenna. Suuri todennäköisyys ei tuossa tilanteessa paljoa lohduta. Bettykin tarkisti oman lentonsa tilan, sillä oli perjantaina lähdössä Tunis Airilla. Selvisi, että Camille lento oli peruttu jo viikko aikaisemmin, kukaan ei vaan ollut ilmoittanut Camillelle asiasta ja netti täällä oli niin huono, ettei Camille päässyt tarkistamaan lennon tilaa ennen lähtöä. Mitään ongelmaa ei olisi ollut, jos olisivat ilmoittaneet pari päivää aikasemmin lennon siirtymisestä, mutta nyt Camille oli valmis lähtemään ja kaikki olivat sanoneet hyvästit. Lennon piti lähteä yhdeksältä ja taisi olla yli puoli yksitoista kun lopulta palattiin La Gouletteen. Itse en luultavasti olisi pystynyt palaamaan. Olisin ottanut lennon johonkin isoon Euroopan kaupunkiin, maksoi mitä maksoi. Palaaminen ja hyvästien sanominen uudestaan on todella raskasta.

Oltiin juuri menossa nukkumaan, kun Chayma soitti Bettylle ja kysyi halutaanko lähteä hamammiin. Oli kuulemma löytänyt yhden, joka oli auki La Marsassa. Bettyn viimeisen päivän kunniaksi päätettiin lähteä. Pyydettiin Larissa (uusi brasilialainen tyttö, joka muutti meidän kämppään Fenian lähdettyä) ja Meri mukaan ja suunnattiin Tgm:llä La Marsaan. Chayma odotti meitä pysäkillä ja jatkettiin siitä takseilla hamammiin. Ikinä ei olisi osattu sinne ilman Chaymaa, sen verran mutkainen reitti oli. Hamamissa ensiksi maksettiin. Sisään pääsy oli 2 dinaaria, pesijä-nainen 2 dinaaria ja hieronta 3 dinaaria. Kaikki siis yhteensä 7 dinaaria (3,5 euroa). Vaatteet jätettiin pukuhuoneen kaappeihin, hamamissa ollaan yleensä vain alushousut jalassa. Mukaan otettiin myös hiusten- ja ihonpesuaineet. Kuumahuone minne mentiin oli noin 40-50 astetta lämmin. Siellä täytettiin ämpärit kuumalla vedellä, jota kaadettiin päällemme istuessamme penkeillä. Kun tarpeeksi kauan oltiin tehty sitä, eli kun iho alkoi vähän irtoamaan kutsuttiin pesijänainen paikalle. Ottivat meistä kaksi kerrallaan käsittelyyn. Maattiin kivisellä tasolla ja nainen rappasi todella voimaa käyttäen kuolleen ihon pois käyttäen pesukinnasta, jollaisia ainakin meillä oli kotona, kun oltiin pieniä. Jokainen paikka tuli kyllä rapattua huolella. Nainen kertoi aina kun piti kääntyä. Maattiin mahallaan, selallään ja molemmilla kyljillä vuorotellen. Täytyy myöntää, että ensiksi se tuntui melko oudolta, mutta jälkikäteen olo oli mitä mahtavin. Varsinkin kun rappauksen jälkeen nainen hieroi meidät käyttäen ihosaippuaa. Olo oli kuin pilvissä kävelisi sen jälkeen. Iho oli pehmeämpi kuin varmaan ikinä ja olo oli todella rentoutunut. Käytiin suihkussa vielä ennen lähtöä ja palattiin pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet.

Takaisin tultua nukuttiin pari tuntia. Osa lähti käymään Cathagessa, mutta jäätiin Bettyn kanssa nukkumaan. Lisäksi Bettyn piti pakata, sillä lähtö lentokentälle oli neljältä aamuyöllä. Jäähyväisjuhlat oli suunniteltu Sidi Bou Saidiin, The Café des Délices. Sama kahvila, missä käytiin kerran aiemminkin, kun oltiin paljon pienemmällä porukalla. Ei ole mitenkään halpa paikka, mutta maisema on sen arvoinen. Pikkuhiljaa porukka saapui paikalle ja juhlittiin illan aikana niin Camillen ja Bettyn läksiäisiä kuin Larissan syntymäpäiviä. Ruth oli jopa leiponut kakun. Kuulemma viimeinen kakku, minkä täällä leipoo, uuni kun ei ole kaikkein helpoin käyttää. Paljon kuvia, jäähyväisiä, muutama puhe mahtui iltaan. Jossain vaiheessa käytiin Chayman, Bettyn Ruthin, Milican ja Ralucan kanssa hakemassa käsimaalaukset. Melkein kuin henna-tatuointi, mutta kestää kädessä vain muutaman päivän. Mukava muisto kuitenkin :). Chayma sai tingattua hinnan kahteen dinaariin ja sai itselleen jopa ilmaiseksi pienen maalauksen, koska toi viisi tyttöä asiakkaaksi :).

Näkymiä kahvilasta
Lisää näkymiä
Kahvila
Chayma, Betty, Ruth, minä, Milica ja Raluca
Kädet
Betty, Chayma ja Camille
Synttärisankari Larissa ja Ruthin leipoma kakku.
Oguz, Seda, Raluca, Betty, Milica ja minä.
Kuvaaja: Maja Brtan
Betty ja Ahmed
minä, Maja, Ruth ja Betty.
Kuvaaja: Aleksandar Aleksic
Tunisian-siskot ♥
Yöllä lähdettiin kämpille. Osa jätti jäähyväiset jo illalla, sillä menivät nukkumaan. Me istuttiin vähän haikeissa tunnelmissa huoneessamme Bettyn kanssa. Sama huone on jaettu kymmenen viikon ajan ja näinä viikkoina on koettu todella paljon. On jaettu ilot ja surut, itketty ja naurettu. Näiden viikkojen aikana Bettystä on tullut minulle enemmän sisko kuin vain ystävä.
Aamulla suunnattiin lentokentälle Bettyn, Ruthin, Moezin, Camillen ja Jamilin kanssa. Jamilin ystävä itseasiassa tuli viemään meidät. Oli muuten tunisialaiseksi hyvinkin järkevä ja rauhallinen kuski, käytti turvavyötä, ajoi rajoitusten mukaisesti, pysyi kaistalla ja piti jopa kädet ratissa ja katseen tiessä ;). Muistettiin toki mainita asiasta matkan aikana :). Lentokentällä Bettyn check-in sujui ongelmitta, edes laukun parin kilon ylipainosta ei tullut mainitsemisen lisäksi mitään seuraamuksia. Istuttiin kahvilassa juttelemassa, vaihdeltiin kolikoita kiiltävämpiin, vaihdettiin osoitteita ja vielä viimeiset kirjoitukset vihkoon. Lopulta oli aika sanoa näkemiin. Ei se helppoa ollut, hirveen ristiriitaisin tuntein sai katsoa Bettyn lähtöä.

Bettyn lähdettyä istuttiin ulkona. Tunnelma oli haikea ja surullinen. Betty on todella tärkeä meille ja lähtö jätti ison loven porukkaan. Lisäksi kaikki oli äärettömän väsyneitä, torkahtelin seisaalleni nojatessani kaiteeseen, Ruth ja Moez torkkui Camillen laukun päällä matkatavarakärryssä. Camille oli varmaan ainoa kunnolla hereillä, yritti nimittäin saada lippu asiaansa selväksi. Camille oli yhteydessä vanhempiinsa Libanonissa, jotka selvittivät asiaa Middle East Airlinesin kanssa ja Camille selvitti asiaa Tunis Airin kanssa. Tarkisti mm. että lipunmyynti loppuu kello 8.00, että voi ostaa uuden lipun jos ei muuten onnistu. Check-innin auettua mentiin tiskille, sillä lupasivat eilen, että passia vastaan saa lipun siitä. Ei ollutkaan niin yksinkertaista. Middle East Airlines oli nimittäin lähettänyt Camillelle henkilökunta-lipun, että pääsee lentämään ilmaiseksi. Ainoa ongelma oli, että sen voi käyttää vain Middle East Airlinesin koneissa, joita ei Tunisista kulje, vaan reittiä liikennöi Tunis Air. Tunis Air ei suostunut lippua hyväksymään. Kello oli tuolloin 7.20, lähtö oli 9.00. Camille yritti mennä ostamaan uuden lipun, että pääsee varmasti lähtemään, mutta tiskillä sanoivat lopettaneensa lipun myynnin. 40 minuuttia aikaisemmin, kuin aiemmin ilmoittivat. Tässä välissä Maja, Alex ja Merikin saapuivat kentälle. Asiaa selvitettiin kahdessa maassa ties kuinka monen ihmisen toimesta, mutta viimein 7.40 Camille sai lipun käteensä. Se oli kaikessa haikeudessaankin todella iloinen hetki :). Loppuaika istuttiin taas samassa kahvilassa kuin aamullakin. Puoli yhdeksän jälkeen oli taas hyvästien aika ja saatiin katsoa vuorostaan Camillen kulkevan porteista kohti kotia. Melkein heti Camillen lähdettyä huomattiin, että lento oli tunnin myöhässä. Vaikeuksien kautta kuitenkin voittoon ja Camille pääsi kuin pääsikin Libanoniin.

Kämpillä oltiin takaisin yhdeksän aikoihin. Oli todella vaikea katsoa tyhjää sänkyä huoneen toisella puolella. Vain yksi valokuva seinällä oli muistutuksena Bettyn täällä olosta. Onneksi olin niin väsynyt, että nukahdin melkein samantien. Heräsin kuudelta ja tapasin Larissan keittiössä, sanoi kuulemma olleen huolissani minusta, kun nukuin niin pitkään, mutta ymmärsi kun kerroin mihin aikaan menin nukkumaan. Moez kävi keräämässä rahat lauantain reissuun Korbukselle. Pikkuisen alkaa olla rahat vähissä, pakko alkaa enemmän kyselemään palkkani perään. Auringonlaskun jälkeen lähdettiin Albanon, Piotrekin ja Grietin kanssa syömään 5TD:n menu -ravintolaan (CousCous-paikka), jossa käytiin kerran Bettyn ja Chrisin kanssa.

Iltaa tuli vietettyä yläkerrassa. Siellä tuleekin varmasti jatkossa oleskeltua aiempaa enemmän, onneksi muutamat uusista harjoittelijoistakin on todella mukavia :). Maja, Alex, Ruth, Meri ja muutama muu jäivät valmistelemaan grillattavia lauantain päivälliselle. Muiden kanssa lähdettiin katsomaan tähdenlentoja rannalle. Maattíin rannalla, juteltiin ja ihasteltiin tähtiä. Kyllä niitä tähdenlentojakin useita nähtiin ja toiveita toivottiin :). Larissa jopa tarjoutui nukkumaan Bettyn sängyssä, ettei minun tarvitsisi nähdä sänkyä tyhjänä. Kaunis ajatus, mutta tällä hetkellä tuntuisi pahemmalta nähdä joku muu sängyssä tyhjän sängyn sijaan.

Varasin oman lentonikin tänään. Lähtö Suomeen on 6.9. kello 2.45. Perillä Oulussa olen jo puolenpäivän jälkeen, eli on koko päivä aikaa kotiutua taas Suomeen. Voi kyllä olla, että saa talvivaatteita kaivaa esille, nykyään nimittäin 28 astetta on sopivan viileä ilma iltasella ;)...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti