Häät ja Hammamet

Tällä viikolla on Jamilin siskon, Nourin, häät ja myös meidät on kutsuttu. Perinteisesti ennen oli tapana soittaa rumpuja häiden aikaan ja jokainen rummut kuullut sai tulla häihin, ei siis mikään ihan pieni perhejuhla ole kyseessä. Vaikka tällä kertaa ei rumpuja soiteta yleisesti, on kutsu kantanut kauas ja vieraita on tulossa noin 600.

Olimme yllättyneitä ja otettuja, kun Jamil kutsui myös meidät osallistumaan häihin. Täällä häät kestävät useamman päivän. Keskiviikko aamuna kaikki tytöt oli kutsuttu häitä edeltävään Hammamiin, jossa on tarkoitus puhdistautua häitä varten. Aamulla Jamil haki meidät kämpiltä, sillä ei tiedetty missä Hamman  sijaitsee. Vähän meinattiin olla (Jamilin takia) myöhässä, mutta päästiin loppujen lopuksi paikalle. Ensiksi mentiin Jamilin sedän taloon, jossa häät pidetään. Talossa tapasimme Jamilin siskon, sekä muita sukulais- ja ystävänaisia. Olo oli hyvin tervetullut, sillä kaikki olivat todella mukavia ja kutsuivat meidät heti mukaan porukkaan. Tanssittiin rummun tahdissa ja Nourille puettiin perinteinen lakanasta tehty asu päälle ennen ulos lähtöä. Tunisiassa kuulemma nainen ei saa olla ruskettunut hääpäivänään, sillä vaaleaa iho pidetään kauniimpana. Tästä syystä morsiammen pitää pitää koko vartalon peittävää kaapua ja vielä huppua, joka peittää kasvot mennessään ulos. Hammamiin meno oli myös rummun säestämää, mitään ei täällä tehdä hiljaisesti ja huomaamattomasti, ainakaan, jos se liittyy häihin ;).

Hammamiin saavuttaessa Jamil saattoi meidät ovelle asti, sillä auttoi kantamaan juomia. Sanoi siskonsa puhuvan hyvää englantia, joten pärjätään kyllä. Hammamissa toimittiin hyvin samalla tavalla kuin edellisellä kerrallakin. Ensiksi riisuusuttiin, sirryttiin kuumaan huoneeseen ja täytettiin sankot kuumalla vedellä. Saatiin myös kasvonaamiot ynnä muita ihon hoitoaineita :). Tälläkin kertaa meillä oli scrubbing-women, jotka rappasivat ihomme jälleen kuntoon. Kun kaikki oli rapattu, kaadettiin sangoilla kylmää vettä itsemme ja toistemme päälle, ei meinattu malttaa lopettaa ku oli niin mukavaa ;D. Peseytymisen jälkeen siirryttiin takaisin pukuhuoneeseen. Siellä jatkettiin rummun tahdissa tanssimista ja saatiin perinteistä makeaa juomaa, jota valmistetaan vain häihin, sekä makeisia. Nour ja muutama muu tytöistä opettivat meitäkin tanssimaan :).

Häävieraita

Torstaina oli vuorossa päivällinen ja perinteisiä häihin liittyviä asioita. Mentiin illalla Jamilin sedän talolle ja ensimmäiseksi saatiiin teetä. Perinteisesti täällä juodaan makeaa minttu-/vihreää teetä manteleiden (almond) kanssa. Seuraavaksi seurattiin kun sulhasen perhe toi lahjoja morsiammelle. Yhtään kamelia ei morsian saanut, mutta silti monen henkilön voimin lahjoja kantoivat sisään. Vähän ajan kuluttua Jamil vei meidät tapaamaan siskoaan yläkertaan. Nour oli lahjojensa ympäröimänä makuuhuoneessa, jossa kaikki vieraat saivat käydä häntä tervehtimässä. Lahjoja oli laidasta laitaan koko sänkyn verran :). Alas mentyämme oli aika syödä päivällistä. Miehet söivät ja juhlivat tien toisella puolella asuvan naapurin talossa, sillä vieraita odotettiin 300 henkilön verran. Kaikki siis morsiammen puolelta, sulhasen juhlat olivat toisessa paikassa. Päivällinen oli todella herkullinen sisältäen monenlaisia ruokia :). Liha ei tosin ollut kamelin kuten epäiltiin, vaan lammasta. Päivällisen jälkeen istuttiin talon edessä, sillä 300 ihmisen ruokkimiseen tarvitaan tilaa ja ulkona oli vähän sisätilaa viileämpi. Yöllä, kun kaikki oli ruokittu oli vuorossa juhlat. Nour tuli yläkerrasta pukeutuneena perinteiseen asuun ja siirryttiin kaikki sisäpihalle. Kaiken kullan ei sentään tarvitse enää olla häälahja sulhaselta, vaan ystävät ja sukulaiset lainaavat korujaan häitä varten. Ennen sulhasen piti tuoda tarjottimillinen kultaa morsiammelle.

Morsian ja osa häälahjoista

Nour

Tee almond

Koristeluja

Päivällinen

Jälkiruoka hedelmät

Päivällisvieraita

Vuorossa oli jälleen paljon tanssia ja musiikkia. Tunisiassa juhlat kestävät viisi päivää ja juhlissa tosissaan juhlitaan. Lisäksi tietenkin kun on muslimi-häistä kyse, juhlissa ei tarjoilla lainkaan alkoholia. Tunnelma oli todella lämmin ja vaikka aluksi pelättiin mennä juhliin "ulkopuolisina" ei siltä häissä tuntunut. Meidät haluttiin mukaan kaikkeen tekemiseen ja ihmiset näyttivät enemmän iloisilta kuin närkästyneiltä meidän häissä olostamme. Varsinkin Nour on aina todella ystävällinen ja ihana :). Yöllä oli vuorossa lisää perinteisiä juttuja. Varsinkin ennen nainen on ollut halutumpi, kun hän on ollut isompi kokoinen ja vaaleampi-ihoinen. Tästä syystä morsian viettää kuukauden ennen häitään kotonaan, liikkuen vain suihkuun. Juhlassa morsiammen tulee istua tukevan puuarkun päälle ja jos morsian sen rikkoi, hän pääsi naimisiin. Nykyään arkkua ei tarvitse enää rikkoa, mutta perinteen mukaisesti morsiammen veljen tulee nostaa morsian arkulta.  Toisessa perinteessä kannatellaan kangasta, jonka alle menevät morsian kepin kanssa sekä kaikki naimisiin haluavat nuoret naiset. Muut alkavat soittamaan musiikkia ja musiikin loputtua morsiammen täytyy lyödä jokaista kankaan alla olevaa naista kepillä. Kaikki, johon keppi osuu, pääsevät naimisiin. Juhlat kestivät yhteen asti yöllä.

Arkulle istuminen

Kaikki, jotka eivät olleet ensimmäisellä reissulla Etelään, lähtivät kolmen päivän Etelän reissulle perjantai aamuna. 14 lähti ja 10 jäi La Gouletteen. Ihan ilman reissua ei meidän muidenkaan tarvinnut olla, sillä lauantai aamuna Aziz ja Bassem tulivat hakemaan meitä ja lähdettiin käymään Hammametissä. Mentiin Azizin ja Bassemin autoilla, sillä mukaan lähti minun lisäkseni Ruth, Natalia, Ania, Yasmina, Abdullah, Joan ja Nuria. Hammametissä suunnattiin rannalle, jossa vietettiin rattoisa aamu päivä. Syömässä käytiin läheisessä ravintolassa ja pian sen jälkeen oli aika minulla, Ruthilla ja Natalialla lähteä takaisin, sillä olimme luvanneet mennä illalla häiden naisten juhlaan. Muut jäivät vielä Hammametiin ja vierailivat illalla satamassa ja kävivät muutenkin katselemassa ympäristöä.

Me valmistauduttiin illalla juhlaan, puku-ohjeena saatiin Jamililta 'party-dress' ja tarkentavien kysymysten jälkeen selvisi, että jotain mitä normaalistikin puettaisiin häihin. Ostin viime viikolla sinisen mekon juhlia varten Medinasta. Valmistauduttiin huolella ja Jamil kävi meidät hakemassa ja saattoi hotellille, jossa juhla pidettiin. Juhlassa oli jälleen paljon tanssia ja musiikkia :D. Vaikka kyseessä oli naisten-juhla, paikalla oli Jamilin lisäksi tämän veljiä, muutama serkku (mm. valokuvaamassa) ja muutamia ystäviä auttamassa juhlien järjestämisessä. Jamil on tehnyt hirvittävästi hommia juhlien eteen ja häiden aikanakin koko ajan oli jonnekkin menossa ja jotain tekemässä. Yksi nuori tyttö opetti meitä tanssimaan tunisialaisittain, hyvin onnistui, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan :). Tunisialainen tanssi on melko yksinkertaista, kunhan muistaa, että liike lähtee lantiosta, tai Jamilin ohjeen "Put your hands like this and move your ass" ;D. Ihmisten ystävällisyys on edelleen asia, joka jaksaa ihmetyttää. Ollaanhan Suomessakin ystävällisiä, mutta se on enemmän kohteliaisuuden puolella. Täällä ihmiset ottavat sinut todella mukaan kaikkeen ja koko ajan kutsuivat meidät mukaan tanssimaan. Tanssimassakin ottivat meidät huomioon, neuvoivat ja auttoivat koko ajan ♥.

Muslimi-häissä ei ole varsinaista "kirkko"-osuutta, kuten kristittyjen häissä, vaan sunnuntaina kävivät allekirjoittamassa viralliset paperit ja juhlivat perheen kesken. Maanantaina molemmat perheet söivät yhdessä lounasta nuoren parin uudella asunnolla. Täällä lapset muuttavat pois vanhempiensa luota mennessään naimisiin. 

Korbous, Bizerte 2 ja 3, Cathage sekä Ramadan ja Eid-ul-Fitr

Hitsi vieköö, kun on pahasti jäljessä näissä päivityksissä. Tuntuu vaan ettei löydy aikaa, aina kun on ylimääräistä aikaa (harvoin), se menee nukkuessa ja töissä ei ole netti toiminut viikkoon, joten ei sielläkään ole pystynyt päivittelemään. Tässä nyt kuitenkin yhdistettynä puolentoista viikon reissut samaan postaukseen :).

Korbous
Korboukselle lähdettiin lauantai aamuna 11.8. Ei tietenkään aikataulun mukaan oltu ajoissa, mutta ei sitä kukaan enää odotakkaan. Edellisenä iltana Alex, Maja, Ruth, Meri ja muutama muu valmisteli grillattavat lihat, kalat ja salaatit lauantain päivälliselle. Bussilla ei päästy perille asti, vaan jouduttiin jättämään bussi kauemmaksi, keräämään tavarat ja odottamaan seuraavaa kuljetusta. Yksi auto kävi hakemassa kahdeksan kerrallaan porukan ensimmäisen rannan lähelle. Moez sopi paikallisen kauppiaan kanssa, että saatiin jättää ruuat ja muut grillaustavarat päiväksi heidän varastoonsa :). Mietittiinkin, miten saadaan pidettyä ruoka pilaantumatta koko päivän.

Ensimmäiselle rannalle jouduttiin kävelemään jonkin matkaa louhikossa, ja ei rantakaan mitenkään pehmeä ollut. Pelkkää erikokoista ja -muotoista kiveä. Samoin oli merenpohja, jatkuvasti sai jonkin kiven päällä seisoa ja varoa, ettei satuta itseään. Pari tuntia taidettiin tällä rannalla viihtyä. Rannalla joku huomasi, että takaisin pääsee myös toista reittiä, polkua, joka kiersi mäen yli. Ei louhikkoa ja nätit maisemat :). Osa söi lounasta ennen kuin jatkettiin matkaa. Meinasi ravintolanpitäjällä olla ongelma, kun Ramadanin aikaan keskellä päivää niin iso joukko tuli syömään. Vähän sumplimista oli, että sai ruuan riittämään kaikille. Välillä Ramadanin vietto ei ole niin huono idea ;).

Rantakivikkoa

Porukka rannalla

Paikallinen lehmä

Ranta ylhäältä

Group picture

Jatkettiin matkaa toiselle rannalle. Yllättäen mentiin satamaan ja Ahmed kehotti meitä nousemaan kalastusveneeseen. Vene oli aivan liian pieni niin monelle ihmiselle ja kaiken lisäksi siellä oli verkkoja ja valtavia koukkuja kannella. Aallot olivat myös helposti pari metrisiä. Takana istuessa meno ei tuntunut niin pahalta, mutta keulassa olleet sanoivat menon olleen välillä todella pelottavaa... Onneksi matka toiselle rannalle ei ollut pitkä, mutta siellä ei ollutkaan rantautumispaikkaa. Rannalle päästäkseen piti hypätä veneestä ja uida. Veneen miehistö toi halukkaiden tavarat rannalle, mitenkäs muutenkaan, kuin uimalla ja kantamalla reppuja päänsä päällä... Tämä ranta oli pikkuisen edellistä parempi, hiekkaa ei täälläkään ollut (ei haitannut yhtään), mutta kivet olivat nyrkin kokoisia ja meressä pyöreiksi hioutuneita. Yllättävän miellyttävän asennon siinä onnistui löytämään auringonottoa varten :). Jossain vaiheessa vene lähti rannan läheltä. Kysyttiin asiasta Ahmedilta, joka hetken veneen menoa katseltuaan sanoi sen menneen kalastamaan.

Vene

Tila meinasi olla vähissä

Ohiajava vene, vähän näkee menoa aallokossa

Ei ollut aina helppoa tyhjälläkään veneellä

Laukun kuljetus uimalla

Rannan läheisyydessä oli kuumavesilähde, jonka pohjalta löytyi mustaa mutaa tms. Kuulemma hyvää iholle, joten pitihän sitä kokeilla ;). Vesi oli oikeasti todella kuumaa, meinasi jalkoja ensin polttaa siellä seisoskelu... Mustina tultiin kaikki vuorollaan takaisin rantaan ja sen jälkeen olikin hyvä mennä mereen pesemään mönjät pois. Liekkö mönjän terveysvaikutuksella ollut jotain tekemistä vaikean pois pestävyyden kanssa. Vaikka kuinka pesit, silti vedestä noustessa ihossa oli harmaita paikkoja. Lopulta vene tuli takaisin ja kiivettiin takaisin kyytiin miehistön avulla, laidat oli nimittäin melko korkeat ja mitään portaan tapaisia ei veneestä löytynyt. Osa ei halunnut veneeseen enää menomatkan jälkeen tulla, joten päättivät kävellä noin neljän kilometrin matkan takaisin. Ahmed ei meinannut asiaan ensin suostua, mutta ei loppujen lopuksi ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Matka takaisin olikin helpompi, sillä vene ei ollut niin täynnä. Silti välillä hirvitti, kun jouduttiin hetki sivuaallokossa menemään.

Mentiin takaisin ensimmäisen rannan lähelle ja haettiin päivällis-tarvikkeet kaupan varastosta. Kasattiin kaikki kaupan vieressä olleelle nurmialueelle, jossa oli myös grilli meidän käyttöön. Kävelijätkin saapuivat pikku hiljaa ja ihasteltiin auringonlaskua ruuan valmistuessa. Vähän auringonlaskun jälkeen päästiin syömään. Pääasiassa Alex hoiti grillauksen ja ruoka oli herkullista :p. Tuli syötyä ainakin yhden päivän paaston edestä ;D. Jlkiruuaksi oli vielä kaksi Valtavaa vesimelonia. Suomessa tulee kyllä ikävä täkäläisiä meloneita ja varsinkin niiden hintoja, ei nimittäin maksa juuri mitään, mutta maku on silti herkullinen. Päivällisen jälkeen siivottiin ja suunnattiin takaisin La Gouletteen. Retki oli vain yksipäiväinen, sillä sunnuntaina Larissa ja Junior sekä Seda ja Oguz suuntasivat takaisin Brasiliaan ja Turkkiin.

Päivällisen valmistusta iltaruksossa

Paino 15.200 kg. Hinta 0.320 DT/kg eli hintaa vesimelonille tuli reilu 2 euroa...

Näitä oli kaksi, että riitti kaikille ;)

Alex grillaamassa

Melkein aika syödä :D

Moez sytyttämässä kynttilöitä

Tunnelmavalaistus

Ramadan
Sunnuntai oli ensimmäinen päivä, jolloin vietin koko Ramadania. Tähän asti olen siis juonut vettä päivän aikana, mutta sunnuntai oli ensimmäinen päivä kokonaan juomatta. Melko helposti meni, kun tuli nukuttua puolet päivästä ja muutenkin otettua vähän rennommin.

Bizerte 2
Maanantaina vietettiin naistenpäivää, joten saatiin vapaata töistä! Tämän kunniaksi Iaeste-pojat järjestivät meille yllätys retken Bizerten lähelle. Retken hinta oli vain 5 dinaaria ja saatiin jokainen jopa pullo vettä ja pieni sipsipussi :). Kiviset rannat -teemalla jatkettiin. Tosin nyt oli jo vähän hiekkarantaakin yhdessä kohdassa. Tuuli oli niin voimakas, että rannan läheisyydessä uimisesta ei tullut mitään, aallot painoivat koko ajan kiviä vasten ja naarmuja löytyi sen jälkeen kaikilta uimassa käyneiltä. Varsinkin pois tulo oli vaikeaa, kun piti onnistua kiipeämään kiven päälle. Kaiken lisäksi piti varoa merisiilejä, joita oli kivien päällä. Suurin osa päivästä tulikin nukuttua kalliolla varjoisassa paikassa Ruthin kanssa. Ihmeellistä miten epämukavan näköisessä paikassa voi löytää mukavan paikan nukkua ;). Ennen lähtöä käytiin Ruthin kanssa katsomassa maisemia kallion toisella puolellakin. Melkoista kiipeilyä se välillä oli ja sen kyllä näki käsien ihosta jälkikäteen. Kalliot olivat onneksi mukavan rosoisia, joen pitävän jalan- ja kädensijan löytyminen ei ollut ongelma. Takaisin La G:hen palattiin vähän ennen auringonlaskua.

Hiekkaranta

Suvanto paikka

Aallokkoa

Aallot rantakalliolla

Vesi oli älyttömän kirkasta

Griet, Milica ja Juan

Rantakalliota

Veteen hyppimistä kalliolta, vaarallisimmassa paikassa oli jo 9 ihmistä kuollut...

Carthage
Lauantaina lähdettiin Ruthin, Anian ja Larissan kanssa Carthageen. Carthage on paikka Tunisin lähellä, jossa on paljon arkeologisia nähtävyyksiä, raunioita ja muutama museo. Ei välttämättä paras mahdollinen aika mennä sinne Ramadanin viimeisenä päivänä, kun on lähemmäs 40 astetta lämmintä ja pelkkää auringonpaistetta, mutta eihän Ramadanin vieton ole tarkoituskaan aina helppoa olla. Ensiksi mentiin Tgm:llä lähelle museota. Museo sijaitsi kukkulan huipulla. Vähän aikaa jouduttiin kiertämään, että löydettiin oikealle ovelle.

Ruth matkalla mäen päälle

Patsas museon pihamaalla

Maisemia museon pihalta

Patsas museossa

Museon jälkeen otettiin suunnaksi Antoninu's bath. Reitti oltiin suunniteltu jo etukäteen Ruthin Lonely Planet -matkaoppaan avulla. On muuten ollut todella hyödyllinen opas kesän aikana moneen otteeseen :). Jouduttiin kävelemään noin kilometri, mutta rauniot, jotka löydettiin oli sen arvoiset. Todella kauniita ja hyvin säilyneitä raunioita.

Kartta Carthagesta

Välillä kuumuus vei voiton ja piti hetki hengähtää

Raunioita

Larissa ja Ania

Lounaaksi itse poimittuja viikunoita museon puusta

Ruth raunioilla

Seuraavaksi otettiin taksi vähän matkan päähän. Olisi voitu periaatteessa kävelläkkin, mutta yhteensä 1 dinaarin maksaminen taksista houkutti enemmän kuin helteessä kävely. Oltiin toisen museon edessä kahtakymmentä vaille neljä, mutta museo ilmeisesti aukesi vasta neljältä. Mentiin siis viereiseen puistoon/satamaan odottelemaan. Istuskeltiin varjossa ja katseltiin maisemia. Neljän aikoihin lähdettiin takaisin museolle. Puiston portilla joku mies tuli selittämään meille olevansa puistonvartija ja että meidän pitäisi maksaa hänelle. Ei kovin kummoinen vartija ollut, kun ei sisään tullessa nähty... Museo oli edelleen kiinni, vaikka kello oli jo yli neljän. Ei jaksettu enää jäädä odottamaan, vaan jatkettiin seuraavaan paikkaan.

Satama

Viimeinen paikka, joka haluttiin nähdä oli Tophet -hautausmaa. Hautausmaa, josta oli löydetty 20 000 alle neljä vuotiaan lapsen tuhkat... Hautausmaa oli pieni, joten sen läpikäymiseen ei mennyt kauaa aikaa. Sen jälkeen otettiin taksit takaisin La Gouletteen.

Hautausmaa

Hautausmaalla olleen luolan sisältöä

Pari tuntia oli aikaa ennen Ramadanin viimeistä auringonlaskua. Osan ajasta nukuin, mutta viimeinen puoli tuntia tuli vain levottomasti kuljeskeltua ympäriinsä. Oli nimittäin niin jano, ettei pystynyt edes nukkumaan. Rukouskutsu ei ole ikinä kuulostanut niin hyvältä ;).

Eid-ul-Fitr

Ramadan oli vihdoin ohitse lauantaina auringonlaskun aikaan. Seuraavat kolme päivää juhlittiinkin siis Eidiä ja tämän takia mm. maanantai oli vapaa :). Tämä kyllä tarkoitti myös sitä, että kaikki kaupat ja muut paikat olivat suljettuja. Onneksi osattiin varautua siihen jo edellisinä päivinä ostamalla tarpeeksi vettä ja ruokaa pariksi päiväksi. Sunnuntaina lähdettiin porukalla Tunisissa olevaan puistoon, kukaan ei ollut siellä ennen käynyt, joten haluttiin tarkistaa millainen paikka se on. Eidin takia siellä olikin yllättävän paljon ihmisiä. Lisäksi puistosta löytyi eläintarha, ravintoloita ja karnevaali-tunnelmaa :).

Puisto

Osa porukasta halusi mennä eläintarhaan, joten hajaannuttiin kahtaalle. Osa meni eläintarhaan ja loppujen kanssa lähdettiin etsimään ruohoa varjoisasta paikasta, jossa istua. Käveleskeltiin ympäriinsä, suuntana oli mäen huipulla kuulemma oleva linna, palatsi tms. Matkalla löydettiin jopa vähän metsän tapaista :). Ihan ylös asti ei jaksettu kiivetä, sillä tiellä ei ollut varjoa ja päivä oli todella kuuma. Käännyttiin jossain välissä takaisin ja suunnattiin alas metsäpolkuja pitkin. Käveleskeltiin alhaalla aikamme, kunnes lopulta löydettiin täydellinen paikka, jossa oli sekä varjoa, että kunnollista vihreää nurmikkoa :D. Pidettiin siinä pieni muotoinen picnic ennen kuin suunnattiin takaisin La Gouletteen.

Maisemia puistossa

Kävely-porukka

Picnicillä

Kuukausi tuli vietettyä syömättä päivällä ja viikko jopa juomatta. Kokemuksena Ramadanin vietto oli luultavasti ainutkertainen, ainakin tälläisessä ympäristössä. En kadu yhtään, että sen tein,  mutta en paastoamista kaipaakaan. Vähän ylpeä olen itsestäni, että onnistuin siinä. Se olikin päätarkoitus miksi jatkoin muiden lopettaessa. Halusin todistaa itselleni, että pystyn sitoutumaan asiaan ja viemään sen loppuun asti :). Kuukauden aikana tuli myös huomattua, kuinka paljon turhaan tulee syötyä, toivottavasti jotain tuli opittua ja muistettua vielä Ramadanin jälkeenkin :). Ensimmäiset päivät oli vähän outoja. Varsinkin ensimmäisenä aamuna, kun sai syödä ensimmäistä kertaa kuukauteen aamupalaa, oli ensin olo, että tekee jotain kiellettyä. Samoin päivällä, kun oli nälkä, meni hetki ennen kuin muisti, että hei, minähän saankin syödä :D.

Bizerte 3

Maanantai oli vapaa, eikä haluttu jäädä laiskottelemaan kämpille. Tiedettiin, että Tunisissa ainakin kaikki on kiinni, joten otettiin määränpääksi Bizerte. Suurin osa halusi mennä Tgm:llä Tunisiin ja ottaa sieltä taksit bussi-asemalle. Ruthin, Chrisin ja Natalian kanssa haluttiin skipata Tgm, joten otettiin suoraan taksi La G:stä. Aikaa säästettiin melkoisesti muihin verrattuna ja hinnassakaan ei ollut paljoa eroa. Ostettiin liput ilmastoituun bussiin. Tunnin matka Bizerteen maksoi 4,310 dinaaria. Aikataulun mukaan lähtöaika oli 11.30, mutta Tunisialle hyvin epätyypilliseen tapaan bussi lähti jo 11.15! Kaikki liput oli nimittäin jo myyty, meidän porukka koostui 21:stä henkilöstä.
Matka meni hyvin. Vähän ahdasta bussissa tosin oli, sillä jalkatilaa on yleensä todella vähän täkäläisissä busseissa ja harvan jalat mahtuvat normaalisti penkkien väliin. Ilmastoinnista tosin iso plussa :). 

Bussi

Bizertessä oltiin vähän kahdentoista jälkeen. Kysyttiin suunta keskustaan ja kun sanoivat sen olevan vain kilometrin päässä, lähdettiin kävelemään siihen suuntaan. Sillalla pysähdyttiin katsomaan paikallisia, jotka hyppivät veteen vedessä olleiden betoni-kuutioiden päältä. Muutama hulluimmista hyppäsi veteen jopa sillalta. Käveltiin kohti Medinaa keskustan läpi, välissä pysähdyttiin jäätelölle (en tippaakaan kaipaa paastoamista päivällä ;)). Käveltiin keskustan läpi, seikkailtiin jossain linnoituksen tapaisessa sataman lähellä, mutta Medinaa ei onnistuttu löytämään. Abdullah kysyi paikalliselta kauppiaalta aukiolevista ravintoloista, ja kauppias neuvoikin meille reitin yhteen pikaruoka paikkaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Paikassa ei vaan ollut tarpeeksi pöytiä, joten syötiin samalla, kun lähdettiin kävelemään rannan suuntaan. Kukaan ei tosin ollut varma missä oltiin ;). Loppujen lopuksi otettiin taksit ja mentiin niillä.

Keskusta näkymää

Satama

Porukka etsimässä Medinaa

Pari tuntia oltiin rannalla, vesi ei ollut niin puhdasta kuin monessa muussa paikassa, mutta kyllä sielläkin ui ihan mielellään kuuman päivän jälkeen. Takaisin tullessa otettiin rannalta taksit bussi-asemalle. Asemalta jatkettiin matkaa 8 hengen "takseilla", joilla on tietty määränpää ja jotka lähtevät heti, kun ovat täynnä. Matka maksoi saman verran kuin bussi ja matkaan päästiin samantien. Bussia olisi jouduttu odottamaan puolitoista tuntia. Muutenkin matka oli mukavampi, sillä tilaa oli enemmän ja autossa oli vain tuttua porukkaa, joten turvallisesti pystyi nukkumaan. Vaikka ilmastointia ei ollutkaan, avonaisista ikkunoista puhaltava tuuli oli tarpeeksi. Suosittelen ehdottomasti tätä tapaa kulkea :).