Molempia täällä riittää. Välillä mennään kiireellä jonnekkin, sillä ollaan myöhässä. Tai muuten vaan ollaan koko ajan menossa jonnekkin. Joskus taas on kiirettömiä hetkiä, esimerkiksi kun odotetaan, että kaikki pojat on valmiina lähtöön. Täällä nimittäin on toisinpäin kuin normaalisti, eli tytöt on kyllä ajoissa paikalla, mutta poikia saa odottaa. Aluksi jatkuva odottaminen ja "Tunisian aika" ärsytti. Yleensä nimittäin lähdetään vähintään tunti sovitun jälkeen, jos silloinkaan. Nykyään asiasta ei jaksa enää stressata. Ajan voi käyttää vaikka ikkunalaudalla lukemiseen tai kavereiden kanssa jutteluun. Heinä-elokuussa Tunisiassa on niin kuuma, että kaikki tekevät töissä vain puolta päivää, pääsen siis töistä jo kahdelta ja kun kaikki muutkin pääsevät ajoissa kotiin, ehditään iltapäivisinkin tekemään jotain.
Tällä viikolla ollaan käyty paljon ulkona. Uutta porukkaa on tullut taas niin paljon, ettei pysy laskuissa mukana. Maanantaina otettiin taksit ja lähdettiin johonkin ravintolaan, josta Sinan oli kuullut työnantajaltaan. Sinne ei kuitenkaan mahduttu koko porukalla, joten lähdettiin etsimään toista paikkaa. Seuraavaan paikaan oltaisiin mahduttu, mutta se ei kuulemma ollut hyvä, joten jatkettiin matkaa. Kolmannessa paikassa ei ollut merinäköalaa, joten muutaman mutkan jälkeen mentiin kuitenkin toiseen paikkaan. Oli mukava tutustua uusiin harjoittelijoihin. Varsinkin Turkista tulleen Sedan kanssa tullaan hyvin toimeen. Nukkumaan päästiin varmaan yhden aikaan.
Tiistaina mentiin vähän pienemmällä porukalla kolmannelle klubille, jonne ei maanantaina menty. Aziz halusi ottaa meidät mukaan, kun oli menossa kuuntelemaan bändiä kavereidensa kanssa. Bändi oli hyvä ja seura mukavaa, hauska ilta tuli taas vietettyä, vaikka tiesi jo lähtiessä, ettei kovin aikaisin taaskaan olla nukkumassa. Keskiviikkona käytiin sentään vaan rannalla olevassa ravintolassa syömässä. Paikka oli aika hieno paikalliseksi ja vähän normaalia kalliimpi, mutta ruoka oli hyvää. Tarjoilija ei kuitenkaan meinannnut antaa vaihtorahoja, ennenkuin Fuad pyysi niitä erikseen. Ei ihan 8 dinaaria sentään tippiä viitsitä antaa ;).
Keskiviikkona oli mukava yllätys, kun takaisin tullessa tapasin "Tunisian-äitini" Tgm-pysäkillä. Otettiin täyden Tgm:n sijaan bussi takaisin La Gouletteen. Mukava välillä kulkea julkisessa liikenteessä ilman mahdotonta ryysistä. Iltapäivällä melkein kaikki lähtivät rannalle Sidi BouSaidiin. Tällä kertaa jäin rannan sijaan kämpille. Kuukauden kun on elänyt isossa porukassa, niin osaa arvostaa hetkiä, kun saa olla yksin. Kauaa ei kuitenkaan tarvinnut yksin olla, sillä Moez toi uuden harjoittelijan. Ewa muutti muualle aamulla, joten Anja muutti meidän kämppään vapautuneeseen sänkyyn. Vaihdettiin siis yksi puolalainen tyttö toiseen saman päivän aikana. Anjalla oli vähän rankka alku reissulle, sillä saapui lentokentällä, joka oli niin kaukana, ettei IAESTE pystynyt järjestämään kuljetusta, joten Anja joutui tulemaan junalla. Junassa joku varasti Anjan matkalaukun, jossa oli kaikki vaatteet ym. Onneksi passi, rahat, kamera, läppäri ym. oli laukussa joka Anjalle vielä jäi. Kaiken tarvittavan Anja sai kuitenkin meiltä lainaan.
Perjantaina piti tehdä valmisteluja lauantain International-partya varten. Kaupassa oli kätevä käydä kotimatkalla ja perunoita tuli keitettyä ainakin tarpeeksi. Illalla jatkettiin viime viikolla alkanutta perinnettä ja mentiin syömään intialaiseen ravintolaan. Ruoka oli jälleen älyttömän hyvää :). Vähän ongelmia aiheutti porukan koko, mutta tarjoilijat järjesti pöydät niin, että kaikki mahduttiin samaan paikkaan :). IAESTEn pojilla oli vähän ongelmia, sillä lauantain International-partya varten varattu paikka peruuntui viime hetkellä. Viikonlopusta lisää seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti