Hyvästejä ja Ramadan

Ensimmäiset harjoittelijat saapuivat tänne kesäkuun alussa, joten ensimmäiset, kuusi viikkoa täällä olevat lähtivät tällä viikolla. Ensimmäinen lähtijä oli Fuad. Hän lähti maanantai aamupäivänä. Hyvästit sanottiin jo sunnuntaina, sillä suurin osa porukasta oli töissä Fuadin lähtiessä. Täällä ei ole tullut aikaa, eikä lähtemistä oikeastaan edes ajateltua, sitten yhtäkkiä todellisuus iskee ja porukka pikku hiljaa hajaantuu ympäri maailmaa.

Seuraavat jäähyväiset olivat vuorossa torstaina. Oltiin kaikki Ahmedin talolla allas-juhlissa ja Ewan piti lähteä lentokentälle, sillä kone lähti kahdelta aamuyöllä. Ewa asui muualla pari viikkoa ja vain viimeisen yön oli takaisin La Goulettessa.

Juhlissa kirjoiteltiin kaikille tällä viikolla lähteneille terveisiä vihkoon. Ruth oli tehnyt Majdille ja Omarille kuva-kollaasit, johon oli lisännyt myös lausahduksia menneiltä viikoilta. Betty teki julisteen, johon kirjoitti 100 sanaa tästä kesästä. Itse hankin Majdille hatun ja varvassandaalit, sillä Majdilla ei ole kotona meitä, joilta aina varastaa hattu ja kengät tarvittaessa...

Last dance

Allasjuhlat oli hauska kokemus. Pojat liekitti grillasi makkaraa ja pihvejä grillissä. Eivät selvästikkään kovin kokeneita hommassa olleet ;). Kaikesta huolimatta ruoka oli ihan hyvää. Parasta juhlissa oli tunnelma. Varmaan puolet porukasta (minä mukaan lukien) lensi altaaseen vaatteet päällä, mukava oli yrittää kuivaa illan aikana :). 

Perjantaina ei menty Ruthin ja Bettyn kanssa töihin, sillä haluttiin olla hyvästelemässä Majd ja Omar. Majdin lento lähti aikaisemmin ja Ahmed lupasi viedä hänet kentälle. Aamulla käytiin kävelemässä Majdin ja Bettyn kanssa rannalla. Muisteltiin Bettyn ja Majdin ensimmäistä päivää täällä, silloinkin käytiin samalla rannalla ja oltiin niin innoissamme tänne tulosta. Tuntuu kuin se olisi ollut vain hetki sitten. Niin paljon on kuitenkin tapahtunut tässä välissä. Ennen tänne tuloa en osannut edes toivoa ystävystyväni kenenkään kanssa näin hyvin. Odotin saavani kavereita, ehkä jonkun ystävänkin, mutta täällä olen saanut perheen. Perheen, joka pikku hiljaa levittäytyy ympäri maailmaa. Hyvästien sanominen oli vaikeaa ja joudun tämän kesän aikana sanomaan yksi kerrallaan hyvästit vielä monta kertaa, sillä suurin osa on täällä vain kuusi viikkoa. Minulla sen sijaan on tällä hetkellä ainakin reilu kuusi viikkoa vielä jäljellä, olen täällä olemiseni puolessa välissä. Todellakin toivon, että vielä nähdään, sen verran rakkaiksi osa ihmisistä täällä on tullut ♥. Somewhere, sometime, somehow.

Tänään alkoi myös Ramadan. Seuraavan kuukauden ajan ruokapaikat ja osa kaupoista on kiinni päivällä ja muslimit eivät syö eivätkä juo auringonnousun ja laskun välisenä aikana. Meilläkin on tarkoitus ainakin yrittää olla syömättä päivällä, vedestä ei kuitenkaan luovuta, ei vain juoda sitäkään julkisesti. Syödä saa aamuyöllä kolmen aikaan, ennen aamun rukouskutsua ja seuraavan kerran saa syödä auringonlaskun rukouskutsun jälkeen. Ramadanin tarkoituksena on samaistua köyhiin ihmisiin, joilla ei ole varaa ruokaan ja veteen. Kokemuksena tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen.