Ajatuksia Tunisiassa elämisestä

Missä välissä englannista on tullut minulle ensisijainen kieli? Pääasiassa tulee ajateltua englanniksi ja luonnollisesti englantia tulee puhuttua. Välillä tajuaa kesken kaiken muiden keskustelua kuunnellessa, että ymmärtää vaivatta kaiken ja tulee olo, että hitsi, mehän tosiaan puhutaan englantia, eikä Suomea. Itse asiassa Soussen Medinassa, kun yksi myyjä sanoi jotain minulle suomeksi, tuli automaattisesti vastattua englanniksi :D.

Kuukausi täällä tuli täyteen lauantaina. Melko nopeasti tänne sopeutui alusta asti, mutta kyllä huomaa nyt kunnolla kotiutuneensakin. Ihan pienistä ongelmista ei kukaan hätkähdä, yleensä jos jokin menee pieleen, rikki tai muuten vain suunnitelmien vastaisesti, se kuitataan sanomalla "Welcome to Tunisia! :D".
Kaduilla osaa kulkea normaalisti jopa yksin. Kaupassa käynti ei tuota kielestä huolimatta isoja ongelmia ja töistä on muutaman kerran tullut käveltyä Tgm:lle Tunisin keskustan läpi. Jopa tunisialaisista míehistä on oppinut olemaan välittämättä, kun yrittävät tulla tekemään tuttavuutta, aurinkolasit ja mp3-soitin on melko kätevät yksin kulkiessa. Tien ylittäminen alkaa myös olla ihan normaalia. Jos mahdollista, yritän katsoa ruuhka-aikaan jonkun paikallisen, jonka peesissä pääsee helposti yli, mutta kyllä itsekkin on oppinut näkemään, missä välissä tien uskaltaa ylittää. Suomeen tultua pitää kyllä kerrata liikennesäännöt ennen kotoa lähtöä, ei ihan samalla lailla pääse hengissä tien yli Suomessa kuin täällä, tai ainakin tulee suututettua monta autoilijaa...

Soussesta tullessa Betty sanoi pelkäävänsä, kuinka paljon tämä kesä muuttaa häntä ihmisenä. Samaa tuli itsekkin mietittyä. Aikaisemmin ei täällä olisi pärjännyt. En olisi uskaltanut mitään tehdä tai sanoa. Iso osa on myös täällä olevilla ihmisillä. Jokaisesta tulee pieni osa vietyä mukanaan ja ei täältä muuttumatta kukaan takaisin kotiin mene. Itselle isoin muutos heti alkuun oli kämppikset. Monta vuotta on tullut yksin asuttua ja on tottunut siihen, että aina on rauhallinen paikka, jos haluaa olla yksin. Täällä on kokoajan ihmisiä ympärillä ja muut pitää ottaa huomioon normaalissa arjessa. Kuusi tyttöä ja yksi kylpyhuone ei muun muassa ole mikään ongelmaton asia, onneksi lähdetään töihin vähän eri aikoihin. Vesi pitää ostaa pulloissa kaupasta ja sitä kuluu paljon. Tyhjät pullot ja roskat pitää viedä kadun toiselle puolelle ja välillä pitää siivota ja laittaa ruokaakin. Yllättävää kyllä omat tavarat on pysynyt kaapissa, sänky tulee pedattua joka aamu ja tiskit tiskattua heti syönnin jälkeen. Pyykitkin tulee pestyä säännöllisesti, vaikka sen joutuukin tekemään käsin.

Aika hyvin on yhteiset hommat vakiintuneet tietyille henkilöille. Ruth monesti pesee lattioita ja muutenkin siivoaa, Betty laittaa ruokaa ja itse hoidan sisälle tulevat ötökät, kissat ym. Lisäksi ongelmat lämpimän veden ja kaasun kanssa, sekä yleensäkkin korjaan kaiken rikkoontuneen. Roskat ja pullot vie kuka ehtii ja kaupassa käy kukin vuorollaan. Omat jälkensä tietenkin kaikki siivoavat. Yllättävän hyvin on tultu toimeen keskenämme, vaikka niin tiiviisti ollaan koko ajan yhdessä, töissä vain jokainen käy kuka missäkin.

Koti on nyt myös täällä ja ihmisistä on tullut todella läheisiä. Nyt jo tietää ikävöivänsä porukkaa, kun täältä lähtee. Ja jopa täällä ollessa, sillä muun muassa Majd ja Robert lähtevät jo parin viikon päästä ja sen jälkeen pikku hiljaa muutkin. Suurimmalla osalla kun harjoittelu on vain 6 viikkoa. Koko ajan tulee uutta porukkaa ja ihan hyvin ovat porukkaan sulautuneet, ei varmasti ole helppoa tulla tässä vaiheessa kesää porukkaan, jossa kaikki tuntevat toisensa ja ovat kokeneet jo paljon yhdessä. Itse ainakin olen tyytyväinen, että saavuin ensimmäisten joukossa :).

Nyt ei kuitenkaan murehdita tulevaa, vaan eletään hetkessä ja nautitaan. Ensi viikonloppuna on Ruthin syntymäpäivä ja International-party, jonne kaikkien pitää kokata jotain omasta kotimaastaan. Ideoita saa heitellä, jos jotain suomalaista keksii, jota täällä voisi tehdä. Voi olla makeaa tai suolaista, käytössä on kaasuhella, uunin toimimisesta ei ole varmuutta, jääkaappi ja pakastin. Parasta olisi, jos voisi tehdä kaiken päivää tai kahta etukäteen, porukkaa kun on enemmän kuin tavaroita. Ruuan suhteen Ruth ja Natalia on kasvissyöjiä, intialaiset pojat eivät syö nautaa ja muslimit eivät syö sikaa. Muutenkin lihan löytäminen on täältä välillä vähän vaikeaa. Pyttipannua ajattelin yhtenä mahdollisuutena, siitä voisi tehdä kasvis-version, mutta ideoita otetaan vastaan.