Viimeinen retki

Minun ja monen muun osalta tämän kesän viimeinen retki Tunisiassa suuntautui Monastairiin. Lauantaina lähtö oli oikeasti aikaisin, bussi nimittäin lähti ennen kuutta aamulla. Matka kesti kolme tuntia ja perillä suunnattiin satamaan. Tarkoituksena oli hypätä yhdeksältä lähtevään Pirate-boatiin ja viettää päivä siellä. Sää oli kuitenkin Tunisialle hyvin epätyypilliseen tapaan pilvinen, tuulinen ja vähän sateinen, joten laivat oli ilmeisesti peruttu lauantailta. Retki siirtyi sunnuntaille, sillä sunnuntaina lähtevä laiva oli isompi ja järjestävien mukaan lähtisi säästä huolimatta. Vaihdettiin siis lauantain ja sunnuntain ohjelmat päikseen ja suunnattiin hotellille.

Hotellin edusta

Hotelli

Kello oli 9, joten huoneiden saamisen jälkeen meillä oli kaksi tuntia aikaa ennen lounasta. Suurin osa suuntasi nukkumaan, mutta osan porukan kanssa lähdettiin etsimään panoraama-parveketta ja snack-baria. Aikamme etsiskeltyämme kysyttiin lopulta tietä. Neuvoivat meidät parvekkeelle, josta ei kyllä kovin kummoinen näköala ollut. Parveke kyllä oli satamaan ja merelle päin, mutta hotellin edestä kulkeva sähkölinja vähän häiritsi maisemaa. Parempi näköala itse asiassa oli terassin alla olleelta hotellin ovelta ;). Loppuaika vietettiin baarissa istuen ja jutellen. Yhdentoista aikoihin siirryttiin respaan odottamaan muita. Respan sohva oli taivaallinen. Pitkän aikaa on puhuttu, että La G:henkin tarvittaisiin sohva, sillä ei ole sänkyjen lisäksi mitään pehmeää paikkaa istua. Hotellin sohva oli täydellisen pehmeä ja niin mukava, että ei yhtään haitannut odottaa muita vähän pidempään.

Yhdentoista jälkeen lähdettiin lounaalle. Ensin tosin odotettiin hotellin rappusilla, että Aziz ja Moez käyvät tarkistamassa läheisen ravintolan. Kauas ei tarvinnut lounasta mennä etsimään, sillä ravintolan pystyi näkemään hotellilta. Ravintola siis löytyi kyllä helposti, mutta sisälle pääsy ja pöydän löytäminen aiheuttivat vähän ongeelmia, oli nimittäin sen verran sokkeloinen paikka. Paikka oli kuitenkin mukava, hinnat kohtuulliset ja ruoka hyvää. Varsinkin leipä, jonka toivat ennen ruokaa oli herkullista ja vasta leivottua. Ruuan jälkeen palattiin hotellille, sillä seuraavaksi ohjelmassa oli sightseeing Medinassa ja linnoituksessa. Linnoitus kuitenkin aukesi vasta neljältä, joten taas oli pari tuntia vapaata aikaa. Christinan ja Grietin kanssa vallattiin respan sohva ja nukuttiin siinä reilu pari tuntia. Olisihan meillä sängytkin ollut, kuten Ruth huomautti, mutta sohva vaan oli niin 'comfortable' että nukuttiin mieluummin siinä ;D. Osa porukasta meni uima-altaalle, joka oli kooltaan saman kokoinen, kuin South-tripin ensimmäisen hotellin uima-allas, lähempänä siis kylpy-ammetta, kuin normaalia uima-allasta ;).

Chris, Griet, Aziz, Patricia, Christina, Larissa ja Raluca

Ravintola

Neljän jälkeen heräiltiin ja kun ketään muuta ei näkynyt, lähdettiin etsimään jäätelöä. Yksi jäätelö-kioski löytyikin heti kulman takaa ja saatiin jäätelöt ostettua. Palattiin takaisin hotellille ja vaikka kello oli jo puoli viisi, ei ketään muuta näkynyt. Varttia vaille viisi kyllästyttiin nukkumaan ja odottamaan muita, joten lähdettiin etsimään Azizta ja Moezia. Löydettiinkin pojat uima-altaalta. Olivat "hieman" yllättyneitä, kun kerrottiin, että ovat itse 45 minuuttia myöhässä ;). Viiden aikaan kaikki oli lopulta kasassa ja lähdettiin kohti hotellia. Matkalla pysähdyttiin ottamaan muutama group-picture, ensin sillalla ja sitten meressä olleella kalliolla. Linnoitukseen pääsi taas sisälle ilmaiseksi ISIC-kortilla. Lipun myyjää ei onneksi paljoa kiinnostanut tarkistaa kortteja sen tarkemmin, joten muutama kortitonkin pääsi sisään jo kerran näytetyllä kortilla ;). Linnoitus ei itsessään mitenkään ihmeellinen ollut, eikä hirvittävästi eronnut aikaisemmista linnoituksista, joissa ollaan vierailtu. Hauskaa meillä silti oli ja taidettiin useampikin group-picture saada otettua. Yksi kissa pelastettiin museon ikkunalta, oli jotenkin onnistunut pääsemään ikkunan ja sen ulkopuolella olleen ristikon väliin ja jäänyt sinne jumiin. Avattiin ikkuna ja jätettiin se raolleen. Hetken päästä kissa sieltä uskaltautuikin tulemaan ulos ja löysi tiensä ulkoilmaan. Linnoituksen katselemisen jälkeen lähdettiin kohti Medinaa. Matkalla mentiin yhden puiston läpi. Puistossa oli lasten leikki-puisto sisältäen mm. pienen maailmanpyörän. Yasmina, Ruth ja Oana innostuivat asiasta ja juoksivat maailman pyörälle ennen kuin kukaan ehti estää. Hauskaa näytti olevan :D.

Rantaa, aurinkokin alkoi pilkistämään

Group-picture

Uimahyppyjä

Lisää uimahyppyjä

Abdullah, Yasmina, Chris, Bassem, Agnieszka ja Yoshitoki

Linnoituksessa

Abdullah

Christina

Linnoituksen torni

Hautausmaa

Maailmanpyörässä

 Medina ei ollut kummoinen, muutama kauppa ja lähinna tuthaa muovista turisti-krääsää ja t-paitoja ym. Medinan jälkeen mentiin taas jäätelölle. Tarjolla oli jopa smurffi-jäätelöä, väri oli vaaleahkon sinistä ja maku muistutti eräänlaista purkkaa. Hintaa yhdelle jäätelölle tuli alle dinaari.

Auringonlasku kaupungin yllä

Auringonlasku

Kyltti, ettei turistit vaan pääse eksymään

Joskus moskeijoiden minareetit osattiin valaista todella kauniisti

Hotellille palaamisen jälkeen oli melkein päivällisaika. Vietiin tavarat huoneisiin ja palattiin respaan odottamaan. Kauaa ei tarvinnutkaan odottaa, sillä kello kuusi henkilökunta ilmoitti, että ravitola on avattu. Siirryttiin ravintolaan ja tarjoilijat toivat ruuan. Aluksi saatiiin tonnikalasalaatti patongin kanssa. Pääruuaksi oli kanaa riisin, perunoiden ja kasvisten kera. Jälkiruuaksi saatii tuoreita meloneita, päärynöitä ja viinirypäleitä. Ruoka oli hyvää ja tuli syötyä aivan liikaa. Lauantaille oli suunniteltu vielä yksi ohjelma, nimittäin retki Soussen BoraBoraan, sillä Sousse oli vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Aikaa lähtöön kuitenkin oli vielä reilusti, joten käytiin Grietin kanssa ostamassa vettä kaupasta, ennen kuin palattiin takaisin hotellille valmistautumaan. Pikaisen suihkun, vaatteiden vaihdon ja meikkauksen jälkeen käytiin vielä Christinankin kanssa ostamassa vettä ja mentiin sen jälkeen Patrician ja Larissan huoneeseen. Oltiin otettu omat juomat mukaan La G:stä, sillä alkoholin ostaminen Tunisiassa ei aina ole yksinkertaista ja tiedettiin, että BoraBorassa juomat on kalliita (esim. olut 10 dinaaria). Mukana oli vajaa pullo vodkaa ja täysi viini pullo. Kukaan ei tosin muistanut pakata korkkiruuvia mukaan, joten meinasi olla vähän ongelmia viinin avaamisessa. Avain ei oikeen toiminut, mutta onneksi Alilla oli linkkuveitsensä mukana. jonka veitsellä saatiin lopulta pullo auki. Vodka juotiin Bogan kanssa ja viinistä sekoitettiin "sangriaa" appelsiini-mehun kanssa.

Yhdentoista aikaan lähdettiin bussilla Sousseen. Meininki bussissa oli melkoisen riehakasta jo ennen kuin saavuttiin perille, Koko porukka Chrisiä, Milenkoa ja Yoshitokia lukuunottamatta oli mukana. BoraBoralla hypätiin ulos bussista ja siirryttiin sisäänkäynnille. Jonoa ei ollut, joten päästiin meko suoraan sisään. Muutama lipun- ja laukuntarkistus oli tosin matkalla. Pojat tarkistettiin kokonaan, mutta tytöille oli vain kaksi laukuntarkistusta... Sisälle päästiin silti kaikki. Musiikki oli samanlaista kuin viime kerrallakin, ei hirvittävän monipuolista, mutta ihan kuunneltavaa. Huvitti seurata, ei niinkään baarin yläpuolella olevia esityksiä, kuin katsojia. Esiintyjät olivat pääasiassa hyvin vähäpukeisia naisia, joten baarin reunusta oli pääasiassa täynnä miehiä katsomassa heitä ;). Täytyy myöntää, että itsekkin tuli vähän tarkemmin seurattua, kun jälleen yksi mies kävi esittämässä tuli-show:n :). Kolmen jälkeen kerättiin porukka kasaan ja lähdettiin bussilla kohti hotellia, tietenkään yhtä group-picture:a unohtamatta ;). Bussissa pääasiassa kaikki nukkuivat ja hotellilla suunnattiin suoraan sänkyyn.

Sunnuntaina herätys oli seitsemän aikoihin, sillä aamiainen oli puoli kahdeksan. Aamiaisella meni melkein tunti, sillä tarjoilija toi ruuat hyvin tipotellen. Aina uuden asiakkaan tullessa toi hänelle kahvia tai kaakaota ja väleissä aina aikaisemmille asiakkaille leipää, jogurttia, levitettä ym. Puoli yhdeksän piti kaikkien olla valmiina tavaroineen. Mukaan otettiin vain tavarat, jotka tarvittiin laivalla, muut jätettiin yhteen huoneeseen, joka oli varattu meille vielä sunnuntaiksi. Valmiina oltiin, jos nyt ei ihan puolelta niin ainakin varttia vaille. Hypättiin bussiin ja mentiin satamaan. Oltiin kerrankin ihan ajoissa ja päästiin hyville paikoille laivassa :). Odoteltiin laivan täyttymistä ja satamasta laiva lähti vähän ennen kymmentä. Keli oli vähän pilvinen ja sateinen. Aluksi istuskeltiin sisällä, mutta  Oanan houkuttelemana siirryttiin etukannelle. Tuulesta johtuen ilma oli melko viileä ja ensimmäistä kertaa Tunisiassa minulla oli kylmä(!). Matka meni rattoisasti. Tunnelma ei tosin ollut yhtä hyvä kuin South-tripin Pirate-boatilla, mutta hauskaa meillä oli silti. Reilu tunti varmaan mentiin laivalla ja vihdoin laskettiin ankkuri yhden saaren lähistöllä.

Pientä sadetta lähtiessä

Porukkaa menomatkalla

       

Saarella ei ilmeisesti ollut rantautumispaikkaa tai laituria niin isolle laivalle, sillä miehistö pyysi meitä siirtymään pienempään veneeseen. Vene oli melko täynnä, mutta kaikilla oli silti ihan hyvin tilaa. Yllättäen vene ei mennytkään suoraan saarelle, vaan kääntyi täysin päinvastaiseen suuntaan. Matkattiin merellä melko pitkään. Aikaa en osaa tarkkaan arvioida, mutta kyllä ainakin tunti mentiin. Suurimman osan aikaa ei edes nähty maata eikä alkuperäistä laivaa, sumua oli sen verran paljon horisontissa. Loppujen lopuksi nähtiin maata ja yllättäen alkuperäinen laiva nähtiin saaren toisella puolella vähän matkan päässä. Oltiin siis kierretty laivasta nähdyn saaren toiselle puolelle. Sää alkoi olla melko huono, sade yltyi, aallokkoa oli jonkin verran ja kauempana jyrisi ukkonen. Jotain keskustelivat arabiaksi ja Ahmed kertoi meille, että yrittivät päättää mennäänkö rantaan vai lähdetäänkö takaisin. Veneen vierelle oli tullut vielä astetta pienempi vene, jolla oltaisiin päästy rantaan. Lopulta päättivät, että perutaan saaren ohjelma sään takia. Vene kääntyi takaisin päin ja veneessä osa alkoi olla meri-sairaita aallokon ja tuulen takia. Jostain saikin pitää kiinni, sillä välillä aallot keikauttivat venettä sivusuunnassa yllättävänkin paljon. Sateen ja tuulen takia pakkauduttiin tiiviiseen porukkaan ja pidettiin toisistamme kiinni. Meininki oli hyvä, laulettiin, otettiin muutama group picture. Oli jopa lämmintä, kun kylki kyljessä tiiviisti oltiin ja suojauduttiin pyyhkeiden alle :). Takaisin Pirate-boatille meno kesti kauemmin kuin saarelle tulo, sillä miehistö ei nähnyt reitillä tuttuja merkkejä sumun takia. Jonkun aikaa siis oltiin hukassa merellä. Milenko pisimpänä tarkisti välillä tilanteen ja kertoi näkeekö laivaa missään. Lopulta saavutettiin laiva ja ajettiin vene laivan viereen.

Porukka pienemmässä veneessä

Sopu sijaa antaa ja porukassa on lämpimämpi :)

Kiinni pidettiin mistä pystyttiin, että pysyttiin pystyssä aallokossa

Pieneen laivaan meno oli ongelmatonta muutama tunti aikaisemmin, mutta toiseen suuntaan menosta ei voinut sanoa samaa. Aallokko oli sen verran kova, että vene painautui monta kertaa laivaa vasten, niin että kuultiin puuosien osuvan toisiinsa ja jopa rikkoutuvan. Vene ja laiva olivat myös välillä monta metriä eri korkeudella. Laivasta toiseen siirtyminen vaati siis hyvää ajoitusta. Miehistö oli onneksi osaavaa ja tilanteen tasalla. Auttoivat ihmiset laivaan oviaukon lisäksi myös ikkuna-aukoista vetämällä. Kauhulla sai muutamaa siirtoa katsoa, varsinkin kun vauvoja siirsivät laivaan. Ensiksi säikähdettiin, kun kuultiin jonkun kirkaisevan ja molskahdus sen jälkeen, mutta veteen tippunut onneksi oli vain miehistön jäsen, joka pelasti itse itsensä kiipeämällä laivaan. Monet olivat todella peloissaan ja meri-sairaita. Yritettiin lohduttaa halaamalla ja sanomalla, että parempi olla nyt, kun ollaan isommassa laivassa, aallot ei tunnu niin pahalta, ja tilaakin on enemmän. Siltä aluksi tuntuikin, mutta tilanne muuttui, kun lähdettiin liikkeelle. Aallokko oli paikoin todella pahaa, ja itsekkin oli pakko mennä yläkannelle, sillä sivuttain sisällä menosuuntaan istuessa horisontin ja meren näki vain ikkunasta ja se aiheutti meri-sairautta. Ylhäällä pystyi katsomaan kiintopistettä horisontista ja muutenkin tuuli auttoi. Varmaan 90 % porukasta oli merisairaita tai ainakin todella peloissaan. Sääliksi kävi mukana olleita lapsia ja muutamaa vauvaa vanhempineen. Yläkannella ei montaa ihmistä ollut ja liikkuminen oli todella vaikeaa ja varovaisuutta vaativaa. Istuin pitkän aikaa kannella tuijottamassa horisonttiin, kun näin laivan vieressä vedessä delfiinin! Se nousi pintaan viisi metriä laivan kyljestä ja näin sen jälkeen lähes samassa paikassa myös toisen delfiinin selkäevän. Myös toisella puolella laivaa oli muutama delfiini. Montaa kertaa eivät näyttäytyneet, mutta tiedettiin, että olivat lähellä meitä suojelemassa :).

Takaisin Pirate-boatissa

Ahmed kannella

Näkymiä kannella 

Jossain vaiheessa alkoi satamaan rajummin. En halunnut aluksi mennä kannen alle, sillä huono-olo pysyi hallinnassa, kun näin horisontin. Bassem jäi kanssani kannelle ja löydettiin vähän suojaa sateelta. Jossain välissä tuuli alkoi olla kuitenkin liian kylmä läpimärkien vaatteiden kanssa ja koska tunsin oloni ihan hyväksi, mentiin kannen alle. Kannen alla näky oli melko lohduton. Monet itkivät, istuivat tai makasivat lattioilla, kaikki olivat märkiä ja suurin osa meri-sairaita. Itse tuli seistyä silmät kiinni nojaten yhteen seinään Patrician kanssa. En ollut peloissani, mutta täytyy myöntää, että huolestuin kyllä kun miehistö jakoi pelastusliivejä... Matka tuntia kestävän iäisyyden ja loppumatkasta huono-olo äityi niin pahaksi, että oli pakko mennä laidalle ikkunan lähelle istumaan. Vihdoin ja viimein saavutettiin satama. Laiturilta kun pääsi pois, niin oli pakko istahtaa hetkeksi tien laitaan odottamaan, että maa lakkaa keinumasta. Ahmed ihmetteli laivasta lähtiessämme, etten ollut peloissani laivalla, liekkö lapsuuden veneilykesät auttaneet ;). Vaikkei ihan tuollaisessa kelissä ikinä ole tullut oltua, niin melkoisia myräköitä on veneessä tullut nähtyä.

Kannen alla

Satamasta mentiin hotelliin bussilla. Matkaa oli onneksi vain 10 minuuttia ja tie oli melko tasainen ja suora. Kovin mutkaista ja mäkistä tietä ei olisi kyllä laivamatkan jälkeen kestänytkään. Hotellilla meillä oli yksi huone, jonne oli tavarat jätetty aamulla. Hotellille saavuttuamme Moez jutteli respan kanssa ja hommasi meille kaksi huonetta lisää, että kaikki pääsivät kuumaan suihkuun. Suihkun jälkeen istuttiin huoneiden välissä käytävällä ja hotellin työntekijä kävi tuomassa meille vilttejä, että lämmettäisiin. Ahmed ja Bassem kävi ostamassa vettä ja vitamiini-poretabletteja, joita jakoivat kaikille, että herättäisiin. Aziz tuli hotellille jonkin ajan päästä. Oli jäänyt satamaan selvittämään asioita. Kertoi, että yksi matkustajista oli jouduttu viemään ambulanssilla sairaalaan ja että laivayhtiön pomo oli pidätetty.

Kaikkien saatua kuivaa vaatetta päälle, lähdettiin lounaalle. Kello oli tosin jo kuusi, joten ei ihan perinteinen lounas aika. Lounaalle mentiin samaan läheiseen ravintolaan, jossa käytiin lauantainakin. Jostain kumman syystä ei yhtään tehnyt mieli mitään meri-ruokaa ;). Lounas oli hyvä ja vähän jo naureskeltiin selviytymisellemme. Lounaan jälkeen lähdettiin bussilla takaisin La Gouletteen. Perillä oltiin nelisen tuntia myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Uusi harjoittelija Bosnia-Herzegovinasta oli saapunut perjantai yönä ja ei lähtenyt mukaan retkelle. Oli siis viettänyt viikonlopun La G:ssä meitä odottamassa. Melkoinen ensi tapaaminen se olikin, kun tultiin enemmän tai vähemmän traumatisoituneina ja kylmissämme ratkeltä. Kukaan ei mistään muusta puhunutkaan ja kaikki hakivat lisää vaatetta päälle, että pysyttiin lämpimänä. Ensimmäistä kertaa Tunisiassa näin ihmisten niin paljoa vaatetta pitävän päällä... Keitettiin valtava kattilallinen kuumaa teetä ja purettiin päivän tapahtumat ja tunteet yhdessä ennen kuin mentiin nukkumaan. Täytyy myöntää, että tätä teissua ei kukaan meistä ihan heti tule unohtamaan. Onpahan kunnon tarina kerrottavana kotona ;).