Ensimmäinen päivä

Pojilla oli avaimet vähän hukassa ja koska ainoa avain oli täällä asuneella pariskunnalla, vietin päivää kämpillä kotiutuessa. Pariskunta jätti minulle avaimen lähtiessään, joten pääsin kaupassa käymään. Paikallinen marketti on kulman takana ja se on R-kioskia pienempi kauppa, mutta sieltä saa kaikkea mitä tarvitsee. Vieläkin ihmetyttää paikallinen hintataso. Myyjä laski taskulaskimella hinnan ostoksille ja se oli vähän reilu 4 dinaaria, eli karkeasti 2 euroa kahdesta 1,5l vesipullosta, limukasta ja jogurteista :). Pitää viikonlopuna käydä tarkemmin tutustumassa läheisiin toreihin ja ravintoloihin. Jamil näytti eilen erään kala-ravintolan, jossa kala ostetaan viereisestä kala-kaupasta ja viedään ravintolaan laitettavaksi. Saa nähdä milloin sinne uskaltaa :D.

Huomenna aamulla on töihin lähtö, vähän jännittää nähdä millainen paikka se on ja mitä pääsee tekemään :). IASTE:n pojat on todella mukavia, opiskelijoita itsekkin, jotka vapaa-ehtoisesti toimivat IASTE:lle. Aina käydessään varmistavat että kaikki on kunnossa :). Viikonloppuna voisi käydä rantaankin tutustumassa tarkemmin, sekin on tuossa ihan kulman takana :).

Matkustusta

Aamulla oli herätys jo ennen viittä, sillä kone lähti 7.10 Oulusta. Iskä oli menossa Helsinkiin samoihin aikoihin, joten päästiin samalla kyydillä kentälle :). Vaikein paikka lähtemisessä oli lentokentällä, kun Iskän lentoa kuulutettiin ja piti lähteä yksin oman lennon portille. Jotenkin viimeinkin kunnolla tajusi, että nyt mennään... Ensiksi lensin Riikaan. Koneella oli välilasku Turussa, jossa vaihdettiin vähän matkustajia ja matka jatkui. Riikan kentällä oli melko helppo löytää oikealle portille ja aikaakaan ei hirveästi ylimääräistä jäänyt. Seuraava pysähdyspaikka oli jo tutuksi tullut Pariisin lentokenttä. Tällä kertaa tosin olin eri terminaalissa, jossa oli jopa kauppoja ja ravintoloita yllin kyllin, toisin kuin pari viikkoa sitten. Pikkuisen olin hukassa koneesta noustuani, mutta kun seurasi kaikkia muita, niin loppujen lopuksi löysin oikean suunnan. Päästäkseen Tunisian lennolle, piti kulkea varmaan muutama kilometri lentokentällä terminaalista toiseen. Ja totta kai, koska lensin pois Schengen-maista, täytyi kulkea passin- ja turvatarkastuksen läpi. Pikkuisen meinasi aikaero hämätä koneeseen nousu aikaa katsoessa, sillä jostain syystä kännykkä ei päivitä itse itseään oikeaan aikaan. Odotteluaikaa olikin sitten tunnin enemmän kuin aluksi ajattelin, mutta onneksi Pariisin kentällä on ilmainen netti ensimmäiset 15 minuuttia. Avasi vain tarpeeksi monta sivua välilehtiin valmiiksi, niin niitä pystyi lukemaan vielä netin katkettuakin ;). Sähköpostia lukiessa huomasin, että Chayma IAESTE Tunisiasta oli lähettänyt minulle sähköpostia ja kertoi, että minua on joku hakemassa lentokentältä. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa tuli huokaistua helpotuksesta ja yksi huoli oli vähemmän.

Pariisista lensin Tunisian Tunisiin. Koneessa piti täyttää maahantulo-kortti. Pikkuisen meinasi olla kieli ongelmaa, kun viereisellä penkillä istunut tunisialainen nainen ojensi korttinsa ja passinsa minulle täytettäväksi. Ongelma tuli siinä, kun minulla ei ollut kynää ja nainen puhui vain ranskaa ja arabiaa. Lopulta asia kuitenkin selvisi, kynä löytyi ja sain molempien kortit täytettyä. Lennolla tarjottiin myös ruoka, aiemmilla lennoillahan ei saanut edes kahvia ilmaiseksi. Ruoka oli pieni sekoitus riisiä ja jotain siemeniä ja kasviksia. Sen lisäksi oli pala graavi-lohta, leipä ja suklaa-leivos. Juoman sai myös ilmaiseksi. Tunisiassa meinasi alkaa hermostuttamaan, kun kone kaarsi alemmaksi ja alemmaksi meren päällä ja jossain vaiheessa näytti siltä että laskeudutaan veteen. Kyllä se kenttä onneksi kuitenkin löytyi koneen alle :). Kentällä piti mennä läpi tarkastuksesta, jossa leimasivat passin ja ottivat toisen osan maahantulokortista, toinen osa palautetaan maasta lähtiessä. Matkalaukkukin tuli perille asti.

Ulos mennessä oli vastassa nuori tunisialainen mies, Jamil, kyltin kanssa, jossa luki Jenniina, Finland. Helposti siis löytyi hakija kentältä. Tunsi itsensä kyllä tervetulleeksi kun kaikki tervehtivät kahdella poskisuudelmalla :). Ennen kentältä lähtöä vaihdettiin vielä eurot dinaareiksi (oli muuten melkoinen pino 20:siä ;D) ja hommattiin paikallinen prepaid-liittymä. Kentän edestä otettiin taksi, jossa oli kyllä turvavyöt, mutta takapenkillä ei ollut mitään mihin sen olisi kiinnittänyt. Liikennemäärät eivät ole mitään verrattuna Intian liikenteeseen, mutta liikennekulttuurissa on paljon samaa, eli ensiksi menee se joka ehtii. Kuski oli melko elehtiväinen ja kädet oli varmaan ratissa yhtä paljon kuin irti siitä. Hengissä kuitenkin selvittiin asunnolle asti. Asunnolla oli vastassa lisää tunisialaisia nuoria miehiä, ei siis ollenkaan huono vaihtopaikka ;). Ahmed on vastuussa majoituksista ja muiden nimiä en vielä ehtinytkään oppia. Tällä hetkellä samassa asunnossa on yksi brasilialainen tyttö, Larissa, poikakaverinsa, Junior, kanssa, mutta he lähtevät jo huomenna. Tilalle tulee tämän ja ensi viikon aikana tyttöjä ympäri Eurooppaa. Huoneet on jaettu pareittain, eli tämän yön saan ainakin vielä olla yksin mutta kohta saan huonekaverin.

Jamilin kanssa käytiin kierroksella lähistöllä, ravintolat ja kaupat on ihan lähellä. Myöhemmin, kun on enemmän porukkaa, käydään kierroksella vähän kauempanakin. Meri on myös ihan vieressä ja sen mukaan onkin helppo suunnistaa. Jos eksyy, menee vain rantaan ja taas osaa takaisin :). Asunnolla oli mukava pojille kertoa vähän Suomesta, olivat ihan ihmeissään, että miten kesällä voi nukkua, kun aurinko paistaa koko yön. Ahmed itse asiassa sanoi, että on ensi vuonna tulossa Suomeen.

Suomessa ollessa välillä oli epäilyksiä koko vaihdon suhteen ja välissä jo mietin peruvani koko jutun. Tänne kuitenkin kun pääsi ja näki vähän porukkaa, niin ehkei tämä niin huono ajatus ollutkaan :). Jos ei olisi nyt lähtenyt, niin ei sitä olisi tullut lähdettyä sitten ollenkaan. Perjantaina on ensimmäinen työpäivä, Jamililla on onneksi oma työpaikka harjoittelupaikkani vieressä, joten päästään samaa matkaa.

Ennen lähtöä

Vähän aikaa sitten varmistui työharjoittelupaikka Tunisian Tunisiin. Paikan sain IAESTE:n kautta ja tehtävänä on ainakin ilmoituksen mukaan pilvi-palveluiden koodausta. Mitään en asiasta etukäteen tiedä, mutta sen kerroin jo hakemuksessakin ;).

Hirveästi on hommaa ennen lähtöä, niin koulussa kuin muutenkin. Viisumi asia oli niin epäselvä, että selvitin asian itse suurlähetystöstä. Jossain väitettiin, että aina tarvitsee viisumin, jossain että vain yli 90 päivän ja jossain, että ei tarvitse ollenkaan. Suurlähetystön vastaus oli, että Suomen kansalaiset eivät tarvitse viisumia, yli 90 päivän reissuissa pitää käydä ilmoittautumassa paikallispoliisille. Tämän lisäksi piti hoitaa vakuutukset ja raha-asiat kuntoon. Koulusta onneksi saa avustuksia, sillä vaikka työstä saa palkkaa, se on 300 TND (dinaaria) eli n. 150 euroa kuussa. Toisaalta asuminenkin maksaa vain 100 dinaaria kuussa...

Pari viikkoa vielä lähtöön, ja vähän meinaa matkakuume ja jännitys iskeä :D.