maanantai 17. syyskuuta 2012

Elämää Tunisian jälkeen


Jonkin aikaa on nyt tullut vietettyä Suomessa Tunisian jälkeen. Ensimmäiset päivät varsinkin oli todella outoja. Paljon aikaa tuli vietettyä vanhempien luona. Paljon tapahtui kesän aikana ja "muutama" kuvakin oli näytettävänä ;). Paljon kesän aikana ehti tapahtua myös täällä Suomessa ja käytiin muun muassa tervehtimässä Mummoa ja katsomassa tämän uutta asuntoa Oulussa.

Kuitenkin aina välillä tuli oltua yksin, varsinkin kämpillä. Tällöin tuli koti-ikävä Tunisiaa kohtaan. Aina muistaa ihmiset ja paikat, joita tottui näkemään joka päivä. Kaipaan sitä tunnelmaa mikä meillä oli La Gouletessa. Aina löytyi joku jonka kanssa jutella tai tehdä jotain. Paljon tulee myös muisteltua ihan vaan paikkoja. Käymistä kahvilassa, kävelyä rannalla, makhloubin hakemista fast food -paikasta, tuoreen patongin ostamista lähikaupasta, oleskelua portaikossa. Ihan tavallisia arkisia asioita joita tehtiin kesän aikana. Toisaalta taas joitain asioita ei ole ikävä. Kuten meidän kämpän vessaa ja pulloveden ostamista. Yhtenä aamuna heräsin, kun tunsin jotain karvaista naamallani. Ensimmäinen reaktio oli, että kissa on taas tullut meidän kämppään ja jostain syystä kiivennyt sänkyyni. Hetki meni, ennen kuin muisti missä oli ja että syyllinen on luultavasti kissan sijaan koira...

Paljon tulee juteltua kavereiden kanssa facebookin kautta ja muutenkin facebookissa on helppo pysyä kärryillä siitä mitä missäkin tapahtuu. Montaa harjoittelijaa ei enää Tunisiassa ole, sillä ainakin Milenko, Patricia, Ruth, Yasmina, Abdullah, Oana, Ali ja Griet ovat lähteneet Tunisiasta takaisin ympäri maailmaa. Jopa Chris, La Gouleten pitkäaikaisin asukas pakkasi viimein laukkunsa ja palasi Skotlantiin. Se viimeistään merkitsi kesän loppumista. Jotenkin La Goulettea ei osaa edes ajatella ilman Chrisiä.

Ruthin kanssa juteltiin yksi päivä ja molemmat oltiin yhtä mieltä asiasta, että ainakaan tässä ajassa tuntuu, että ikävä vaan kasvaa helpottumisen sijaan. Varsinkin kun katsoo kuvia, joista kuvastuu se ilo ja yhteenkuuluvuus, mikä Tunisiassa vallitsi, on joutunut nenäliinoja kaivamaan esille useampaankin otteeseen. Pikkuhiljaa alkaa elämä olla normaalia täällä. Koulu on alkanut minunkin osaltani, samoin kuin partio. Myös kavereita on tullut nähtyä ja täytyy myöntää, että melkoinen ikävä ehti kesän aikana tulla :). Metsässä koirien ja kaverin kanssa käydessä muisti miksi täällä haluaa asua. Vaikka vettä tihuutti ja lämpötila Tunisiaan verrattuna on ainakin 20 astetta kylmempi, on mukava olla taas kotona.

Kesä, jonka vietin Tunisiassa, tulee aina olemaan elämäni kesä ja muistot säilyvät ikuisesti. Paljon tuli kesän aikana opittua ja tässä en nyt tarkoita töissä ;). Jokainen Tunisiassa tapaamani henkilö opetti minulle jotain ja todellakin toivin, että nämä opit säilyvät elämässäni pysyvästi. Mennessä uskoin saavani muutaman ehkä hyvänkin ystävän, mutta sain niin paljon enemmän. Viime kesän ansiosta minulla on nyt perhettä ympäri maailmaa ja haluan sydämeni pohjasta kiittää kaikkia, jotka olivat mukana tänä kesänä. Erityiskiitos Iaeste-guys, siitä että huolehditte meistä koko kesän :). Ilman teitä mitään tästä ei olisi tapahtunut ja jokainen meistä olisi jäänyt paitsi niin paljosta, että en halua sitä edes ajatella.
Vaikka keväällä lähtö mietitytti ja jopa pelotti, en kadu lähtemistä pittaakaan ja viime kesää en olisi halunnut jättää kokematta mistään hinnasta. Kesään mahtui paljon iloa ja naurua, mutta myös kyyneleitä. Yhdessä tehtiin ja koettiin. Vaikka tämä kesä on ohi, ystävyys silti jatkuu ja muistot eivät ole menossa minnekkään. Kuten Omar sanoi, don't cry because it's over, smile because it happened.


Kiitos Ahmed, Aziz, Ruth, Moez, Milica, Chris, Jamil, Camille, Betty, Sinan, Christina, Piotr, Chayma, Bassem, Yohan, Maja, Yasmina, Juan, Fenia, Ania, Zarina, Robert, Seda, Abdullah, Kim, Omar, Majd, Yuliya, Fuad, Amalia, Oğuz, Milenko, Samyak, Albano, Ali, Raluca, Meri, Pandu, Azzan, Natalia, Yoshitoki, Larissa, Ewa, Oana, Patricia, Alex, Griet, Junior, Larissa, Núria, Agniezka, Jenny, Anita ja Nikola. See you soon ♥.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti