Elämää Tunisian jälkeen

Jonkin aikaa on nyt tullut vietettyä Suomessa Tunisian jälkeen. Ensimmäiset päivät varsinkin oli todella outoja. Paljon aikaa tuli vietettyä vanhempien luona. Paljon tapahtui kesän aikana ja "muutama" kuvakin oli näytettävänä ;). Paljon kesän aikana ehti tapahtua myös täällä Suomessa ja käytiin muun muassa tervehtimässä Mummoa ja katsomassa tämän uutta asuntoa Oulussa.

Kuitenkin aina välillä tuli oltua yksin, varsinkin kämpillä. Tällöin tuli koti-ikävä Tunisiaa kohtaan. Aina muistaa ihmiset ja paikat, joita tottui näkemään joka päivä. Kaipaan sitä tunnelmaa mikä meillä oli La Gouletessa. Aina löytyi joku jonka kanssa jutella tai tehdä jotain. Paljon tulee myös muisteltua ihan vaan paikkoja. Käymistä kahvilassa, kävelyä rannalla, makhloubin hakemista fast food -paikasta, tuoreen patongin ostamista lähikaupasta, oleskelua portaikossa. Ihan tavallisia arkisia asioita joita tehtiin kesän aikana. Toisaalta taas joitain asioita ei ole ikävä. Kuten meidän kämpän vessaa ja pulloveden ostamista. Yhtenä aamuna heräsin, kun tunsin jotain karvaista naamallani. Ensimmäinen reaktio oli, että kissa on taas tullut meidän kämppään ja jostain syystä kiivennyt sänkyyni. Hetki meni, ennen kuin muisti missä oli ja että syyllinen on luultavasti kissan sijaan koira...

Paljon tulee juteltua kavereiden kanssa facebookin kautta ja muutenkin facebookissa on helppo pysyä kärryillä siitä mitä missäkin tapahtuu. Montaa harjoittelijaa ei enää Tunisiassa ole, sillä ainakin Milenko, Patricia, Ruth, Yasmina, Abdullah, Oana, Ali ja Griet ovat lähteneet Tunisiasta takaisin ympäri maailmaa. Jopa Chris, La Gouleten pitkäaikaisin asukas pakkasi viimein laukkunsa ja palasi Skotlantiin. Se viimeistään merkitsi kesän loppumista. Jotenkin La Goulettea ei osaa edes ajatella ilman Chrisiä.

Ruthin kanssa juteltiin yksi päivä ja molemmat oltiin yhtä mieltä asiasta, että ainakaan tässä ajassa tuntuu, että ikävä vaan kasvaa helpottumisen sijaan. Varsinkin kun katsoo kuvia, joista kuvastuu se ilo ja yhteenkuuluvuus, mikä Tunisiassa vallitsi, on joutunut nenäliinoja kaivamaan esille useampaankin otteeseen. Pikkuhiljaa alkaa elämä olla normaalia täällä. Koulu on alkanut minunkin osaltani, samoin kuin partio. Myös kavereita on tullut nähtyä ja täytyy myöntää, että melkoinen ikävä ehti kesän aikana tulla :). Metsässä koirien ja kaverin kanssa käydessä muisti miksi täällä haluaa asua. Vaikka vettä tihuutti ja lämpötila Tunisiaan verrattuna on ainakin 20 astetta kylmempi, on mukava olla taas kotona.

Kesä, jonka vietin Tunisiassa, tulee aina olemaan elämäni kesä ja muistot säilyvät ikuisesti. Paljon tuli kesän aikana opittua ja tässä en nyt tarkoita töissä ;). Jokainen Tunisiassa tapaamani henkilö opetti minulle jotain ja todellakin toivin, että nämä opit säilyvät elämässäni pysyvästi. Mennessä uskoin saavani muutaman ehkä hyvänkin ystävän, mutta sain niin paljon enemmän. Viime kesän ansiosta minulla on nyt perhettä ympäri maailmaa ja haluan sydämeni pohjasta kiittää kaikkia, jotka olivat mukana tänä kesänä. Erityiskiitos Iaeste-guys, siitä että huolehditte meistä koko kesän :). Ilman teitä mitään tästä ei olisi tapahtunut ja jokainen meistä olisi jäänyt paitsi niin paljosta, että en halua sitä edes ajatella.
Vaikka keväällä lähtö mietitytti ja jopa pelotti, en kadu lähtemistä pittaakaan ja viime kesää en olisi halunnut jättää kokematta mistään hinnasta. Kesään mahtui paljon iloa ja naurua, mutta myös kyyneleitä. Yhdessä tehtiin ja koettiin. Vaikka tämä kesä on ohi, ystävyys silti jatkuu ja muistot eivät ole menossa minnekkään. Kuten Omar sanoi, don't cry because it's over, smile because it happened.

Kiitos Ahmed, Aziz, Ruth, Moez, Milica, Chris, Jamil, Camille, Betty, Sinan, Christina, Piotr, Chayma, Bassem, Yohan, Maja, Yasmina, Juan, Fenia, Ania, Zarina, Robert, Seda, Abdullah, Kim, Omar, Majd, Yuliya, Fuad, Amalia, Oğuz, Milenko, Samyak, Albano, Ali, Raluca, Meri, Pandu, Azzan, Natalia, Yoshitoki, Larissa, Ewa, Oana, Patricia, Alex, Griet, Junior, Larissa, Núria, Agniezka, Jenny, Anita ja Nikola. See you soon ♥.

Viimeinen viikko, viimeiset jäähyväiset ja kotimatka

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin oli viimein vuorossa viimeiset päiväni Tunisiassa. Keskiviikkona 5.9. olen ollut täällä päivälleen 14 viikkoa. Välillä tuntuu, että tämä kesä kestää ikuisesti. Viimeisellä viikolla vietin paljon aikaa Grietin kanssa. Käytiin viimeistä kertaa mm. CousCous-paikassa ja Fast Food-paikassa. Vaikka Bassem yritti parhaansa, ei pomoltani herunut dinaarin dinaaria palkkaa koko kesältä, joten sain palkkani IAESTEn kautta. Tiistai-iltana sain ensimmäiset 300 dinaaria, sillä oli vain keskiviikko enää aikaa hoitaa kaikki matkamuisto- ja tuliaisostokset.

Keskiviikko aamuna herättiinkin aikaisin Grietin ja Agnieszkan kanssa ja lähdettiin yhdeksän jälkeen Medinaan viimeistä kertaa. Tein valmiiksi listan mitä haluan ostaa. Niin monta kertaa on tullut Medinassa käytyä, että tietää mitä mistakin kannattaa ostaa ja erityisesti kuinka paljon niistä kannattaa maksaa. Vaikka opas-kirjat käskevät aina aloittaa tinkaamisen hinnan puolittamisella, niin kyllä oikeasti hinnan voi pudottaa alle kolmannekseen. Esimerkiksi yhen repun hinta tippui 160 dinaarista 55 dinaariin. Tärkeintä on oikeanlainen asenne ja se, että molemmilla on hauskaa tingatessa. Niin kauan kuin myyjällä on hauskaa, on hän yleensä valmis neuvottelemaan hinnasta. Toinen tehokas tapa testata alinta hintaa on pois kävely. Kummasti alkaa hinta tippumaan, pitää vaan pitää korvat auki, josko sattuisi sopivan kuuloinen hinta löytymään ;). Tavaraa tuli ostettua paljon, mutta melko nopeasti saatiin ostokset hoidettua :D.

Puoli yhdeltä oltiin valmiita ja otettiin taksi yliopiston insinööri-campukselle. Iaesten-pojat nimittäin pyysivät meitä mukaan promoamaan Iaestea ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Sinne siis keräännyttiin porukalla. Varsinainen esittely alkoi kolmelta, joten meillä oli aikaa syödä ja jutella ennen sitä. Aziz ja Moez kierrättivät meitä yliopistolla ja näyttivät paikkoja. Campus oli valtava, vaikka vain insinööri-opiskelijat opiskevat siellä. Taha oli palannut takaisin Tunisiaan Suomesta, missä oli viettänyt kesän harjoittelun merkeissä. Oli todella mukava tavata taas kasvotusten. Facebookissa ollaan juteltu kesän aikana ja keväällä ehdittiin kerran nähdä Tunisiassa. Taha kehui Suomea paljon. Vaikka vähän kylmä oli ollutkin ;). Sanoi kaipaavansa monen muun asian lisäksi saunaa ja kertoi todella pitäneensä Rovaniemestä ja Lapista. Oli jopa oppinut pitämään turvavyötä ja Tunisiassakin nykyään koko ajan sitä pitää. Oli jopa kehunut Suomea niin paljon, että muutama sukulaisensa oli lähdössä Suomeen ja itsekkin aikoi tulla käymään :D. Käskin promota Suomea muillekkin Iaeste Tunisia jäsenille, että en ole ainoa Suomen puolestapuhuja. Jospa joku uskaltautuisi tänne :). Itse tilaisuus oli meidän osalta melko lyhyt. Seistiin auditoriossa lavalla kun Iaestelaiset kertoi ranskaksi Iaesten toiminnasta ykkösvuoden opiskelijoille. Yllättäen käskivät meidänkin jotain kertoa kesän kokemuksista.

Yliopistolla mainostamassa IAESTE Tunisiaa

Tapahtuman jälkeen otettiin kuvia ja istuttiin koulun sisäpihan nurmikolla. Ihan kunnon nurmikko oli kerrankin ja jopa muutama heinäsirkka hyppi nurmikossa. Agnieszka joutui lähtemään yllättäen tapahtumasta etuajassa, sillä siirsivät lentoa kymmenen tuntia aikaisemmaksi ja lento lähti kauemmalta lentokentältä. Agnieszka joutui siis lähtemään Tunisista junalla jo illalla, että ehti yöllä lähtevälle lennolle. Luultiin, että juna on lähdössä vasta seitsemältä, joten mentiin kahville porukalla. Viiden aikaan Griet kuitenkin soitti, että ovat juuri lähdössä Agnieszkan kanssa juna-asemalle, sillä viimeinen juna lähti kuudelta. Oltiin niin kaukana, ettei mitenkään ehditty enää mennä takaisin sanomaan jäähyväisiä, mikä harmitti todella paljon kaikkia :(. Kahvilassa jouduin minäkin ensimmäiset jäähyväiset sanomaan, sillä Chayma ei päässyt tulemaan illalla päivälliselle. Itkuhan siinä vaiheessa tuli, oikeasti tajusi että pitää lähteä illalla ja hyvästellä kaikki vielä saman päivän aikana...

Kahvilasta lähdettiin Ruthin, Larissan ja Yasminan kanssa taksilla Monoprixiin. Piti ostaa vielä jotain illan päivälliselle ja minunkin piti ostaa vielä viimeiset tuliaiset. Monoprixin jälkeen käveltiin Mozart-leipomoon katsomaan olisiko siellä paikallisia makeisia, mutta kaikki oli vähän liian hienoa. Muut ottivat sitten taksin kämpille ja itse jatkoin kävelyä ja makeisten etsintää. Rauhallista tahtia tuli käveleskeltyä ja mm. jäätelöä ostettua matkalta. Muutaman leipomon kävin tarkistamassa, mutta ei niissä siihen aikaan oikein mitään enää ollut. Viimein sillan jälkeen löysin pienen myymälän, jossa oli makeisia vielä myynnissä. Hintakin kun kahdenlaisissa oli vain 5 DT/kg. Hetken aikaa tuli mietittyä paljonko haluan niitä ostaa. Myyjä jo kyseli, että paljonko laitetaan, miten olisi 1:llä dinaarilla? Ilme oli ihan hyvä kun sanoin, että eikun 1kg noita ja 2kg noita toisia ;). Antoi vähän maistiaisia sitten muistakin makeisista ja muutaman vielä matkallekkin :D. Jonkin matkaa oli vielä käveltävänä ja kämppiä lähimmästä kaupasta kävin vielä ostamassa "Fortune telling" -teetä.

Kämpillä oli kaksi kymmentä yli kahdeksan. Onneksi muut kokkasivat, niin sain rauhassa käydä suihkussa (naapuri-kämpässä tietenkin ;) ) ja sen jälkeen pakata. Hirvittävän lopulliselta tuntui pakata, mutta siitä sai jotain tekemistä, ettei kongreettisesti ajatellut lähtemistä ja jäähyväisten sanomista. Lisäksi en halunnut keskeyttää juhlia ennen kuin pitää lähteä, sen takia että pitäisi vielä pakata. Onneksi ostettiin iso laukku lähtiessä, nyt se nimittäin oli melko täynnä ;). Kaiken särkyvän käärin vaatteisiin ja huiveihin sekä yritin pakata keskelle laukkua. Muutama kilo taitaa ylipainoa olla, mutta pitäähän se kolmen kuukauden täällä oleminen jossain näkyä, päivälleen 14 viikkoa tuli Tunisiassa vietettyä. Pakkaamisen jälkeen kiertelin kämppiä ja seurasin muiden ruuanlaittoa. Hitsi kun tulee ikävä kaikkia ihan tavallisia arjen hetkiä. Sitä miten voi aina mennä johonkin kämppään ja löytää seuraa. Ja yleensäkkin nähdä tätä porukkaa ja paikkoja. Siihen on niin tottunut, että niitä hetkiä ei aina osaa arvostaa tarpeeksi ennen kuin on lähdössä.

Päivällinen ei alkanut ihan ajoissa, kokkaaminen oli vähän vaikeaa, kun vaan kahdessa kämpässä on kaasua jäljellä ;), ja Azizta odoteltiin ennen kuin aloitettiin syömään. Azizin viimein saavuttua paikalle alettiin syömään. Ruoka oli älyttömän herkullista. Varsinkin Patrician ja Larissan valmistama stroganoff, jolla ei kyllä ollut mitään tekemistä Suomessa syödyn stroganoffin kanssa :). Syötiin, juteltiin ja naurettiin, melko täydellinen ilta siis :). Kaikki Iaesten pojatkin saapuivat illan mittaan paikalle. Jossain vaiheessa illan aikana Moez ilmoitti, että on lähdössä siltä illalta. Ensimmäinen reaktio oli, että et varmasti lähde, en halua hyvästellä vielä. Pakkohan siihen oli sitten sopeutua... Paljon noihinkin poikiin ehti kiintyä kolmen kuukauden aikana. Vaikea oli hyvästejä sanoa ja tajuta, että niitä ei enää näe harva se päivä. Ahmedille hyvästien sanominen ei ollut yhtään sen helpompaa. Aina tunsi, että veivät palasen mukanaan, kun halasi ja näki niiden lähtevän. Siinä välissä hoidin Bassemin kanssa kaikki vuokraan liittyvät asiat ja sain loput rahoistani. Illalla otettiin paljon kuvia kaikkien kanssa. Tarkoituksena oli, että otan Christinan kameran lentokentälle mukaan ja Griet tuo sen takaisin tullessaan. Jossain vaiheessa illan aikana kysyin Azizia viemään minut lentokentälle, mikä kuulemma onnistuu :). Viimeiseen asti viivyteltiin kämpillä, kunnes oli oikeasti oli pakko lähteä. Osalle porukasta sanoin hyvästit sisällä ja loput tulivat ulos hyvästelemään. Aziz yritti jo hoputtaa siinä vaiheessa, sanoi että myöhästyn kohta lennolta. Kaikille kuitenkin sanoin rauhassa hyvästit. Osan tulee ihan varmasti näkemään vielä myöhemmin, mutta osasta ei voi olla varma. Griet olisi tullut mukaan lentokentälle, mutta olisi kuulemma ollut liian vaarallista tulla yksin takaisin taksilla, joten lähdettiin Azizin kanssa kahdestaan. Lentokentälle mennessä juteltiin kesästä, hyvästeistä ja jälleennäkemisistä. Aziz oli varma, että kukaan ei ole enää tulossa takaisin Tunisiaan, mutta en olisi siitä niin varma.

Viimeinen group picture

Grietin kanssa

Toinen saksalainen huonekaverini

Abdullah ja Yasmina

Moez

Ahmed

Aziz, Taha, Jamil ja Bassem

Ruth

Lopulta saavuttiin lentokentälle. Piti vielä ovella kääntyä katsomaan Tunisiaa viimeisen kerran hetkeen. Haikea ja surullinen tunne oli. Yksi hyvin tärkeä ja ihana vaihe elämässäni oli tullut päätökseen. Lentokentällä vaihdettiin ensin dinaarit takaisin euroiksi. Sen jälkeen piti mennä tekemään check-in. Lentoni oli ainoa, joka kentältä oli lähdössä koko yönä, mutta chec-inniin oli todella pitkät jonot. Siinä vaiheessa jouduin hyvästelemään Azizinkin. Toivoi etten unohtaisi häntä. Vakuutin, ettei se olisi edes mahdollista. Niin iso ja tärkeä osa tätä kesää ja koko kokemusta ollut :).

Jonottelin siis yksikseni Check-inniin. Tiskillä selvisi se minkä jo tiesinkin, laukku painoi jonkin verran yli sallitun 23 kiloa, eli jonkin verran joutui maksamaan. Check-innin jälkeen saikin siirtyä suoraan portille. Oli ihan outoa vihdoin itse kävellä ovista, joista olin monen muun nähnyt menevän läpi, Hell-doors, niin kuin Milica niitä kutsui. Lentokenttä oli melkein täysin tyhjä ja kaikki paikat oli kiinni. Onneksi ei aikaakaan ollut, vaan melkein heti portille saavuttuani pääsin koneeseen. Kapteeni kuulutti, että osa matkustajista ei ole vielä ehtinyt koneeseen, joten ollaan jonkin verran myöhässä. Aikani kuluksi tuli katseltua työntekijöiden pakkaavan laukkuja lentokoneeseen. Ei ollut kovin tyytyväisen näköisiä työntekijöitä pakatessaa viimeisiä, myöhässä olevia laukkuja. Tosin oli viihdyttävää katsoa, kun neljän miehen voimin pohtivat, miten lastenvaunut saa taitettua kasaan ;). Onnistuihan se lopulta, mutta tosiaan neljä miestä ja melko monta yritystä siihen lopulta vaadittiin :D. Koneessa istuessa ja varsinkin sen lähtiessä tuli jotenkin lopullinen fiilis. Tämä kesä ja koko uskomaton kokemus Tunisiassa oli tullut päätökseen ja oli aika palata todellisuuteen.

Koneeseen tullessa muuten huomasi, että ei matkustanut halpalentoyhtiön koneella. Koneessa oli tyyny ja viltti odottamassa ja lähdön jälkeen lentoemännät jakoivat pussukat, jotka sisälsivät lennolla tarjottavat ruuat ja juomat. Ihan hyvät tarjottavat olikin, ei siinä mitään :). Lähdön jälkeen ensiksi sammuttivat valot, mutta sytyttivät ne sitten tarjoilun takia ja pitivät ne päällä loppulennon ajan. Lento menikin sitten lippuja ja vihkoa lukiessa. Nenäliinat oli varattu valmiiksi ja kyllä kuluikin lukiessa. Kiitos jokaiselle niihin kirjoittaneelle ♥.

Ensimmäinen pysähdys oli Frankfurtissa. Saksa ei välttämättä ollut se kaikkein viisain pysähdyspaikka heti Tunisian jälkeen. Oli nimittäin sen verran paljon eroa tunnelmassa ja ihmisissä. Kaikki vaikuttivat hirvittävän kiireisiltä ja stressantuneilta joka asiasta. Toisaalta täytyy sen verran kehua, että lentokenttä henkilökunta oli hyvin tehokasta ja kaikki hyvin organisoitua :). Tunisiasta saaduissa lentolipuissa ei syystä tai luultavasti toisesta ollut merkitty lentojen lähtöaikoja ja tulostimen puutteen vuoksi en voinut tulostaa s-postiin tullutta lippua. Ei myöskään tullut kirjoitettua lähtöaikoja ylös ja muutenkin Tunisiasta tarttui rento ja joka asiasta stressaamaton elämän asenne ;). Löysin oikean portin ja jäin odottelemaan sen tuntumaan. Muistelin, että lennon pitäisi lähteä 7.20, joten vähän ihmetytti, kun ei portilla lukenut mitään, vaikka kello oli jonkin verran yli 7. Ajattelin sitten muistavani vain väärin ja kun vaihto aikaakin piti olla yli tunti ja edellisen lennon piti olla vain viisitoista minuuttia myöhässä, en huolestunut asiasta. Sama nimittäin tapahtui mennessä Pariisissa, silloin tosin johtui aikaerosta. Puolen tunnin päästä alkoi vähän epäilyttämään ja piti käydä tarkistamassa lähtöaika s-postista, kun lentoa ei lähtötaululla näkynyt. Niinhän se sitten oli, että lento oli lähtenyt 7.20, eli noin tunti sitten... Onneksi Lufthansan tiski oli vieressä, joten asiaa oli helppo lähteä selvittämään. Tiskillä oli oikein mukava mies, joka tarkisti lennot ja kertoi minun tosiaan myöhästyneen lennolta, koska lento Tunisiasta oli myöhässä. Selvitti siten samalla vauhdilla vaihtoehtoiset jatkolennot, joilla pystyin jatkamaan matkaa. Onneksi kaikki lennot oli samalla lipulla, joten ei tarvinnut itse uusia lentoja ostaa. Selvitti jopa matkatavarat uusille lennoille mukaan. Pysähdys Tukholmassa vaihtui Helsinkiin ja Helsingissä piti hakea Finnairin tiskiltä lentolippu. Kauaa ei tarvinnut odottaa seuraavaa lentoa ja sitä varten piti vaihtaa porttia, joten aika kului helposti. Matka piteni kolmella tunnilla, joten piti tietenkin soittaa kotiin, että eivät ole etuajassa lentokentällä. Oli muuten alyttömän hölmön tuntuista puhua suomea. Jokaista sanaa sai miettiä, toisin kuin englantia puhuessa...

Auringon nousu hetkeä ennen Frankfurtiin saapumista

Portilta oli kuljetus lentokoneelle bussilla. Bussi oli täynnä ja ovien sulkeutumisesta varoittava äänimerkki oli samantapainen kuin tgm:ssä, joten se aiheutti koti-ikävää Tunisiaa kohtaan. Lento Helsinkiin sujui varsin hyvin. Tarjolla oli ihan maukasta hedelmä-salaattia :). Helsingissä meni hetki totutella kuulemaan suomea. Portti löytyi helposti, mutta jonkin aikaa meni, että löysin Finnairin tiskin, jossa sain lippuni vaihdettua. Olivat piilottaneet tiskin rahanvaihto-pisteen taakse ilman mitään kylttiä käytävällä. Lopulta sen kuitenkin löysin ja sain lipun vaihdettua. Vähän ongelmia oli matkatavara-lipun kanssa, kun siinä oli Lufthansan koodi ja Finnairilla on eri koodit käytössä. virkailijoiden sitä pähkäillessä kuultiin kuulutus jostain matkustajasta, jota odotettiin lennolle Pariisiin. Virkailija muisti kuulutuksen kuullessaan, että kuulutettu mies oli hetki sitten ostanut heiltä lipun Tallinnaan. Soitteli portille ja kertoi, että on turha miestä enää odotella. Sain lipun ja portille mennessä piti käydä ostamassa salmiakkia, puhuttiin siitä nimittäin edellisenä päivänä Alin kanssa ;).

Lopulta oli aika nousta Oulun koneeseen. Lento kesti vain tunnin ja se meni melko nopeasti. Oulua lähestyessä alkoi vähän tulla koti-ikävä. Tajusi, että on ollut kolme kuukautta kaukomailla ja kohta kotona. Koneesta lähtiessä ilmoitin äidille, että maassa ollaan. Matkatavara-hihnalla sai hetken aikaa jännittää, sillä Helsingissä virkailijat ei olleet ihan varmoja ehtiikö laukku Oulun lennolle. Kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä laukkut tuli toisena hihnalta :). Nappasin laukun, tarkistin, että se on kunnossa ja suuntasin tullin oven kautta aulaan. Ei ketään tuttua näkynyt aulassa ja kävelin melkein ovelle asti. Soittelin siitä äidille, joka sanoi olevansa tullin ovien luona. Käännyin ympäri takaisin siihen suuntaan ja sieltähän äiti lopulta löytyi :). Kyse ei onneksi ollut siitä, ettei oltaisi toisiamme kolmen kuukauden jälkeen tunnettu, vaan äiti oli ollut pylvään takana automaatilla kulkiessani ohi. Hetken aikaa piti vielä odotella, kun äiti kävi leimaamassa parkkilipun ja sinä aikana meinasi iskeä koti-ikävä Tunisiaan. Äitikin kysyi, että onko mukava olla taas kotona, niin tuli siihenkin vastattua, että joo ja ei, sillä kun tuli tänne kotiin, niin piti toinen koti jättää...

Melkein kotona

     

Yllättäen Oulussa ei ollutkaan niin kylmä kun olin pelännyt, enkä siis jäätynyt lentokentälle ;). Kotona oli odottamassa Iskä, Tino ja tietenkin koirat :). Koiria oli ihan hirveä ikävä varsinkin viimeisten päivien aikana ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Tottakai muitakin oli mukava nähdä, mutta koirien riemu nähdessä on jotain korvaamatonta :). Mikokin tuli syömään kotiin tulo kakkua. Vaihdettiin tärkeimmät kuulumiset kesän ajalta ja jaoin tuliaiset.

Elämäni kesä on nyt takana päin ja aika palata normaaliin arkeen pikku hiljaa. Ystäviä löytyy nyt ympäri maailmaa ja onneksi netin kautta on helppo pitää yhteyttä. Ainakin yksi postaus on tarkoitus tämän jälkeen kirjoittaa ja kuvia lisätä vanhoihin postauksiin kunhan on aikaa.

Viimeinen retki

Minun ja monen muun osalta tämän kesän viimeinen retki Tunisiassa suuntautui Monastairiin. Lauantaina lähtö oli oikeasti aikaisin, bussi nimittäin lähti ennen kuutta aamulla. Matka kesti kolme tuntia ja perillä suunnattiin satamaan. Tarkoituksena oli hypätä yhdeksältä lähtevään Pirate-boatiin ja viettää päivä siellä. Sää oli kuitenkin Tunisialle hyvin epätyypilliseen tapaan pilvinen, tuulinen ja vähän sateinen, joten laivat oli ilmeisesti peruttu lauantailta. Retki siirtyi sunnuntaille, sillä sunnuntaina lähtevä laiva oli isompi ja järjestävien mukaan lähtisi säästä huolimatta. Vaihdettiin siis lauantain ja sunnuntain ohjelmat päikseen ja suunnattiin hotellille.

Hotellin edusta

Hotelli

Kello oli 9, joten huoneiden saamisen jälkeen meillä oli kaksi tuntia aikaa ennen lounasta. Suurin osa suuntasi nukkumaan, mutta osan porukan kanssa lähdettiin etsimään panoraama-parveketta ja snack-baria. Aikamme etsiskeltyämme kysyttiin lopulta tietä. Neuvoivat meidät parvekkeelle, josta ei kyllä kovin kummoinen näköala ollut. Parveke kyllä oli satamaan ja merelle päin, mutta hotellin edestä kulkeva sähkölinja vähän häiritsi maisemaa. Parempi näköala itse asiassa oli terassin alla olleelta hotellin ovelta ;). Loppuaika vietettiin baarissa istuen ja jutellen. Yhdentoista aikoihin siirryttiin respaan odottamaan muita. Respan sohva oli taivaallinen. Pitkän aikaa on puhuttu, että La G:henkin tarvittaisiin sohva, sillä ei ole sänkyjen lisäksi mitään pehmeää paikkaa istua. Hotellin sohva oli täydellisen pehmeä ja niin mukava, että ei yhtään haitannut odottaa muita vähän pidempään.

Yhdentoista jälkeen lähdettiin lounaalle. Ensin tosin odotettiin hotellin rappusilla, että Aziz ja Moez käyvät tarkistamassa läheisen ravintolan. Kauas ei tarvinnut lounasta mennä etsimään, sillä ravintolan pystyi näkemään hotellilta. Ravintola siis löytyi kyllä helposti, mutta sisälle pääsy ja pöydän löytäminen aiheuttivat vähän ongeelmia, oli nimittäin sen verran sokkeloinen paikka. Paikka oli kuitenkin mukava, hinnat kohtuulliset ja ruoka hyvää. Varsinkin leipä, jonka toivat ennen ruokaa oli herkullista ja vasta leivottua. Ruuan jälkeen palattiin hotellille, sillä seuraavaksi ohjelmassa oli sightseeing Medinassa ja linnoituksessa. Linnoitus kuitenkin aukesi vasta neljältä, joten taas oli pari tuntia vapaata aikaa. Christinan ja Grietin kanssa vallattiin respan sohva ja nukuttiin siinä reilu pari tuntia. Olisihan meillä sängytkin ollut, kuten Ruth huomautti, mutta sohva vaan oli niin 'comfortable' että nukuttiin mieluummin siinä ;D. Osa porukasta meni uima-altaalle, joka oli kooltaan saman kokoinen, kuin South-tripin ensimmäisen hotellin uima-allas, lähempänä siis kylpy-ammetta, kuin normaalia uima-allasta ;).

Chris, Griet, Aziz, Patricia, Christina, Larissa ja Raluca

Ravintola

Neljän jälkeen heräiltiin ja kun ketään muuta ei näkynyt, lähdettiin etsimään jäätelöä. Yksi jäätelö-kioski löytyikin heti kulman takaa ja saatiin jäätelöt ostettua. Palattiin takaisin hotellille ja vaikka kello oli jo puoli viisi, ei ketään muuta näkynyt. Varttia vaille viisi kyllästyttiin nukkumaan ja odottamaan muita, joten lähdettiin etsimään Azizta ja Moezia. Löydettiinkin pojat uima-altaalta. Olivat "hieman" yllättyneitä, kun kerrottiin, että ovat itse 45 minuuttia myöhässä ;). Viiden aikaan kaikki oli lopulta kasassa ja lähdettiin kohti hotellia. Matkalla pysähdyttiin ottamaan muutama group-picture, ensin sillalla ja sitten meressä olleella kalliolla. Linnoitukseen pääsi taas sisälle ilmaiseksi ISIC-kortilla. Lipun myyjää ei onneksi paljoa kiinnostanut tarkistaa kortteja sen tarkemmin, joten muutama kortitonkin pääsi sisään jo kerran näytetyllä kortilla ;). Linnoitus ei itsessään mitenkään ihmeellinen ollut, eikä hirvittävästi eronnut aikaisemmista linnoituksista, joissa ollaan vierailtu. Hauskaa meillä silti oli ja taidettiin useampikin group-picture saada otettua. Yksi kissa pelastettiin museon ikkunalta, oli jotenkin onnistunut pääsemään ikkunan ja sen ulkopuolella olleen ristikon väliin ja jäänyt sinne jumiin. Avattiin ikkuna ja jätettiin se raolleen. Hetken päästä kissa sieltä uskaltautuikin tulemaan ulos ja löysi tiensä ulkoilmaan. Linnoituksen katselemisen jälkeen lähdettiin kohti Medinaa. Matkalla mentiin yhden puiston läpi. Puistossa oli lasten leikki-puisto sisältäen mm. pienen maailmanpyörän. Yasmina, Ruth ja Oana innostuivat asiasta ja juoksivat maailman pyörälle ennen kuin kukaan ehti estää. Hauskaa näytti olevan :D.

Rantaa, aurinkokin alkoi pilkistämään

Group-picture

Uimahyppyjä

Lisää uimahyppyjä

Abdullah, Yasmina, Chris, Bassem, Agnieszka ja Yoshitoki

Linnoituksessa

Abdullah

Christina

Linnoituksen torni

Hautausmaa

Maailmanpyörässä

 Medina ei ollut kummoinen, muutama kauppa ja lähinna tuthaa muovista turisti-krääsää ja t-paitoja ym. Medinan jälkeen mentiin taas jäätelölle. Tarjolla oli jopa smurffi-jäätelöä, väri oli vaaleahkon sinistä ja maku muistutti eräänlaista purkkaa. Hintaa yhdelle jäätelölle tuli alle dinaari.

Auringonlasku kaupungin yllä

Auringonlasku

Kyltti, ettei turistit vaan pääse eksymään

Joskus moskeijoiden minareetit osattiin valaista todella kauniisti

Hotellille palaamisen jälkeen oli melkein päivällisaika. Vietiin tavarat huoneisiin ja palattiin respaan odottamaan. Kauaa ei tarvinnutkaan odottaa, sillä kello kuusi henkilökunta ilmoitti, että ravitola on avattu. Siirryttiin ravintolaan ja tarjoilijat toivat ruuan. Aluksi saatiiin tonnikalasalaatti patongin kanssa. Pääruuaksi oli kanaa riisin, perunoiden ja kasvisten kera. Jälkiruuaksi saatii tuoreita meloneita, päärynöitä ja viinirypäleitä. Ruoka oli hyvää ja tuli syötyä aivan liikaa. Lauantaille oli suunniteltu vielä yksi ohjelma, nimittäin retki Soussen BoraBoraan, sillä Sousse oli vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Aikaa lähtöön kuitenkin oli vielä reilusti, joten käytiin Grietin kanssa ostamassa vettä kaupasta, ennen kuin palattiin takaisin hotellille valmistautumaan. Pikaisen suihkun, vaatteiden vaihdon ja meikkauksen jälkeen käytiin vielä Christinankin kanssa ostamassa vettä ja mentiin sen jälkeen Patrician ja Larissan huoneeseen. Oltiin otettu omat juomat mukaan La G:stä, sillä alkoholin ostaminen Tunisiassa ei aina ole yksinkertaista ja tiedettiin, että BoraBorassa juomat on kalliita (esim. olut 10 dinaaria). Mukana oli vajaa pullo vodkaa ja täysi viini pullo. Kukaan ei tosin muistanut pakata korkkiruuvia mukaan, joten meinasi olla vähän ongelmia viinin avaamisessa. Avain ei oikeen toiminut, mutta onneksi Alilla oli linkkuveitsensä mukana. jonka veitsellä saatiin lopulta pullo auki. Vodka juotiin Bogan kanssa ja viinistä sekoitettiin "sangriaa" appelsiini-mehun kanssa.

Yhdentoista aikaan lähdettiin bussilla Sousseen. Meininki bussissa oli melkoisen riehakasta jo ennen kuin saavuttiin perille, Koko porukka Chrisiä, Milenkoa ja Yoshitokia lukuunottamatta oli mukana. BoraBoralla hypätiin ulos bussista ja siirryttiin sisäänkäynnille. Jonoa ei ollut, joten päästiin meko suoraan sisään. Muutama lipun- ja laukuntarkistus oli tosin matkalla. Pojat tarkistettiin kokonaan, mutta tytöille oli vain kaksi laukuntarkistusta... Sisälle päästiin silti kaikki. Musiikki oli samanlaista kuin viime kerrallakin, ei hirvittävän monipuolista, mutta ihan kuunneltavaa. Huvitti seurata, ei niinkään baarin yläpuolella olevia esityksiä, kuin katsojia. Esiintyjät olivat pääasiassa hyvin vähäpukeisia naisia, joten baarin reunusta oli pääasiassa täynnä miehiä katsomassa heitä ;). Täytyy myöntää, että itsekkin tuli vähän tarkemmin seurattua, kun jälleen yksi mies kävi esittämässä tuli-show:n :). Kolmen jälkeen kerättiin porukka kasaan ja lähdettiin bussilla kohti hotellia, tietenkään yhtä group-picture:a unohtamatta ;). Bussissa pääasiassa kaikki nukkuivat ja hotellilla suunnattiin suoraan sänkyyn.

Sunnuntaina herätys oli seitsemän aikoihin, sillä aamiainen oli puoli kahdeksan. Aamiaisella meni melkein tunti, sillä tarjoilija toi ruuat hyvin tipotellen. Aina uuden asiakkaan tullessa toi hänelle kahvia tai kaakaota ja väleissä aina aikaisemmille asiakkaille leipää, jogurttia, levitettä ym. Puoli yhdeksän piti kaikkien olla valmiina tavaroineen. Mukaan otettiin vain tavarat, jotka tarvittiin laivalla, muut jätettiin yhteen huoneeseen, joka oli varattu meille vielä sunnuntaiksi. Valmiina oltiin, jos nyt ei ihan puolelta niin ainakin varttia vaille. Hypättiin bussiin ja mentiin satamaan. Oltiin kerrankin ihan ajoissa ja päästiin hyville paikoille laivassa :). Odoteltiin laivan täyttymistä ja satamasta laiva lähti vähän ennen kymmentä. Keli oli vähän pilvinen ja sateinen. Aluksi istuskeltiin sisällä, mutta  Oanan houkuttelemana siirryttiin etukannelle. Tuulesta johtuen ilma oli melko viileä ja ensimmäistä kertaa Tunisiassa minulla oli kylmä(!). Matka meni rattoisasti. Tunnelma ei tosin ollut yhtä hyvä kuin South-tripin Pirate-boatilla, mutta hauskaa meillä oli silti. Reilu tunti varmaan mentiin laivalla ja vihdoin laskettiin ankkuri yhden saaren lähistöllä.

Pientä sadetta lähtiessä

Porukkaa menomatkalla

       

Saarella ei ilmeisesti ollut rantautumispaikkaa tai laituria niin isolle laivalle, sillä miehistö pyysi meitä siirtymään pienempään veneeseen. Vene oli melko täynnä, mutta kaikilla oli silti ihan hyvin tilaa. Yllättäen vene ei mennytkään suoraan saarelle, vaan kääntyi täysin päinvastaiseen suuntaan. Matkattiin merellä melko pitkään. Aikaa en osaa tarkkaan arvioida, mutta kyllä ainakin tunti mentiin. Suurimman osan aikaa ei edes nähty maata eikä alkuperäistä laivaa, sumua oli sen verran paljon horisontissa. Loppujen lopuksi nähtiin maata ja yllättäen alkuperäinen laiva nähtiin saaren toisella puolella vähän matkan päässä. Oltiin siis kierretty laivasta nähdyn saaren toiselle puolelle. Sää alkoi olla melko huono, sade yltyi, aallokkoa oli jonkin verran ja kauempana jyrisi ukkonen. Jotain keskustelivat arabiaksi ja Ahmed kertoi meille, että yrittivät päättää mennäänkö rantaan vai lähdetäänkö takaisin. Veneen vierelle oli tullut vielä astetta pienempi vene, jolla oltaisiin päästy rantaan. Lopulta päättivät, että perutaan saaren ohjelma sään takia. Vene kääntyi takaisin päin ja veneessä osa alkoi olla meri-sairaita aallokon ja tuulen takia. Jostain saikin pitää kiinni, sillä välillä aallot keikauttivat venettä sivusuunnassa yllättävänkin paljon. Sateen ja tuulen takia pakkauduttiin tiiviiseen porukkaan ja pidettiin toisistamme kiinni. Meininki oli hyvä, laulettiin, otettiin muutama group picture. Oli jopa lämmintä, kun kylki kyljessä tiiviisti oltiin ja suojauduttiin pyyhkeiden alle :). Takaisin Pirate-boatille meno kesti kauemmin kuin saarelle tulo, sillä miehistö ei nähnyt reitillä tuttuja merkkejä sumun takia. Jonkun aikaa siis oltiin hukassa merellä. Milenko pisimpänä tarkisti välillä tilanteen ja kertoi näkeekö laivaa missään. Lopulta saavutettiin laiva ja ajettiin vene laivan viereen.

Porukka pienemmässä veneessä

Sopu sijaa antaa ja porukassa on lämpimämpi :)

Kiinni pidettiin mistä pystyttiin, että pysyttiin pystyssä aallokossa

Pieneen laivaan meno oli ongelmatonta muutama tunti aikaisemmin, mutta toiseen suuntaan menosta ei voinut sanoa samaa. Aallokko oli sen verran kova, että vene painautui monta kertaa laivaa vasten, niin että kuultiin puuosien osuvan toisiinsa ja jopa rikkoutuvan. Vene ja laiva olivat myös välillä monta metriä eri korkeudella. Laivasta toiseen siirtyminen vaati siis hyvää ajoitusta. Miehistö oli onneksi osaavaa ja tilanteen tasalla. Auttoivat ihmiset laivaan oviaukon lisäksi myös ikkuna-aukoista vetämällä. Kauhulla sai muutamaa siirtoa katsoa, varsinkin kun vauvoja siirsivät laivaan. Ensiksi säikähdettiin, kun kuultiin jonkun kirkaisevan ja molskahdus sen jälkeen, mutta veteen tippunut onneksi oli vain miehistön jäsen, joka pelasti itse itsensä kiipeämällä laivaan. Monet olivat todella peloissaan ja meri-sairaita. Yritettiin lohduttaa halaamalla ja sanomalla, että parempi olla nyt, kun ollaan isommassa laivassa, aallot ei tunnu niin pahalta, ja tilaakin on enemmän. Siltä aluksi tuntuikin, mutta tilanne muuttui, kun lähdettiin liikkeelle. Aallokko oli paikoin todella pahaa, ja itsekkin oli pakko mennä yläkannelle, sillä sivuttain sisällä menosuuntaan istuessa horisontin ja meren näki vain ikkunasta ja se aiheutti meri-sairautta. Ylhäällä pystyi katsomaan kiintopistettä horisontista ja muutenkin tuuli auttoi. Varmaan 90 % porukasta oli merisairaita tai ainakin todella peloissaan. Sääliksi kävi mukana olleita lapsia ja muutamaa vauvaa vanhempineen. Yläkannella ei montaa ihmistä ollut ja liikkuminen oli todella vaikeaa ja varovaisuutta vaativaa. Istuin pitkän aikaa kannella tuijottamassa horisonttiin, kun näin laivan vieressä vedessä delfiinin! Se nousi pintaan viisi metriä laivan kyljestä ja näin sen jälkeen lähes samassa paikassa myös toisen delfiinin selkäevän. Myös toisella puolella laivaa oli muutama delfiini. Montaa kertaa eivät näyttäytyneet, mutta tiedettiin, että olivat lähellä meitä suojelemassa :).

Takaisin Pirate-boatissa

Ahmed kannella

Näkymiä kannella 

Jossain vaiheessa alkoi satamaan rajummin. En halunnut aluksi mennä kannen alle, sillä huono-olo pysyi hallinnassa, kun näin horisontin. Bassem jäi kanssani kannelle ja löydettiin vähän suojaa sateelta. Jossain välissä tuuli alkoi olla kuitenkin liian kylmä läpimärkien vaatteiden kanssa ja koska tunsin oloni ihan hyväksi, mentiin kannen alle. Kannen alla näky oli melko lohduton. Monet itkivät, istuivat tai makasivat lattioilla, kaikki olivat märkiä ja suurin osa meri-sairaita. Itse tuli seistyä silmät kiinni nojaten yhteen seinään Patrician kanssa. En ollut peloissani, mutta täytyy myöntää, että huolestuin kyllä kun miehistö jakoi pelastusliivejä... Matka tuntia kestävän iäisyyden ja loppumatkasta huono-olo äityi niin pahaksi, että oli pakko mennä laidalle ikkunan lähelle istumaan. Vihdoin ja viimein saavutettiin satama. Laiturilta kun pääsi pois, niin oli pakko istahtaa hetkeksi tien laitaan odottamaan, että maa lakkaa keinumasta. Ahmed ihmetteli laivasta lähtiessämme, etten ollut peloissani laivalla, liekkö lapsuuden veneilykesät auttaneet ;). Vaikkei ihan tuollaisessa kelissä ikinä ole tullut oltua, niin melkoisia myräköitä on veneessä tullut nähtyä.

Kannen alla

Satamasta mentiin hotelliin bussilla. Matkaa oli onneksi vain 10 minuuttia ja tie oli melko tasainen ja suora. Kovin mutkaista ja mäkistä tietä ei olisi kyllä laivamatkan jälkeen kestänytkään. Hotellilla meillä oli yksi huone, jonne oli tavarat jätetty aamulla. Hotellille saavuttuamme Moez jutteli respan kanssa ja hommasi meille kaksi huonetta lisää, että kaikki pääsivät kuumaan suihkuun. Suihkun jälkeen istuttiin huoneiden välissä käytävällä ja hotellin työntekijä kävi tuomassa meille vilttejä, että lämmettäisiin. Ahmed ja Bassem kävi ostamassa vettä ja vitamiini-poretabletteja, joita jakoivat kaikille, että herättäisiin. Aziz tuli hotellille jonkin ajan päästä. Oli jäänyt satamaan selvittämään asioita. Kertoi, että yksi matkustajista oli jouduttu viemään ambulanssilla sairaalaan ja että laivayhtiön pomo oli pidätetty.

Kaikkien saatua kuivaa vaatetta päälle, lähdettiin lounaalle. Kello oli tosin jo kuusi, joten ei ihan perinteinen lounas aika. Lounaalle mentiin samaan läheiseen ravintolaan, jossa käytiin lauantainakin. Jostain kumman syystä ei yhtään tehnyt mieli mitään meri-ruokaa ;). Lounas oli hyvä ja vähän jo naureskeltiin selviytymisellemme. Lounaan jälkeen lähdettiin bussilla takaisin La Gouletteen. Perillä oltiin nelisen tuntia myöhemmin kuin alunperin oli tarkoitus. Uusi harjoittelija Bosnia-Herzegovinasta oli saapunut perjantai yönä ja ei lähtenyt mukaan retkelle. Oli siis viettänyt viikonlopun La G:ssä meitä odottamassa. Melkoinen ensi tapaaminen se olikin, kun tultiin enemmän tai vähemmän traumatisoituneina ja kylmissämme ratkeltä. Kukaan ei mistään muusta puhunutkaan ja kaikki hakivat lisää vaatetta päälle, että pysyttiin lämpimänä. Ensimmäistä kertaa Tunisiassa näin ihmisten niin paljoa vaatetta pitävän päällä... Keitettiin valtava kattilallinen kuumaa teetä ja purettiin päivän tapahtumat ja tunteet yhdessä ennen kuin mentiin nukkumaan. Täytyy myöntää, että tätä teissua ei kukaan meistä ihan heti tule unohtamaan. Onpahan kunnon tarina kerrottavana kotona ;).

Häät ja Hammamet

Tällä viikolla on Jamilin siskon, Nourin, häät ja myös meidät on kutsuttu. Perinteisesti ennen oli tapana soittaa rumpuja häiden aikaan ja jokainen rummut kuullut sai tulla häihin, ei siis mikään ihan pieni perhejuhla ole kyseessä. Vaikka tällä kertaa ei rumpuja soiteta yleisesti, on kutsu kantanut kauas ja vieraita on tulossa noin 600.

Olimme yllättyneitä ja otettuja, kun Jamil kutsui myös meidät osallistumaan häihin. Täällä häät kestävät useamman päivän. Keskiviikko aamuna kaikki tytöt oli kutsuttu häitä edeltävään Hammamiin, jossa on tarkoitus puhdistautua häitä varten. Aamulla Jamil haki meidät kämpiltä, sillä ei tiedetty missä Hamman  sijaitsee. Vähän meinattiin olla (Jamilin takia) myöhässä, mutta päästiin loppujen lopuksi paikalle. Ensiksi mentiin Jamilin sedän taloon, jossa häät pidetään. Talossa tapasimme Jamilin siskon, sekä muita sukulais- ja ystävänaisia. Olo oli hyvin tervetullut, sillä kaikki olivat todella mukavia ja kutsuivat meidät heti mukaan porukkaan. Tanssittiin rummun tahdissa ja Nourille puettiin perinteinen lakanasta tehty asu päälle ennen ulos lähtöä. Tunisiassa kuulemma nainen ei saa olla ruskettunut hääpäivänään, sillä vaaleaa iho pidetään kauniimpana. Tästä syystä morsiammen pitää pitää koko vartalon peittävää kaapua ja vielä huppua, joka peittää kasvot mennessään ulos. Hammamiin meno oli myös rummun säestämää, mitään ei täällä tehdä hiljaisesti ja huomaamattomasti, ainakaan, jos se liittyy häihin ;).

Hammamiin saavuttaessa Jamil saattoi meidät ovelle asti, sillä auttoi kantamaan juomia. Sanoi siskonsa puhuvan hyvää englantia, joten pärjätään kyllä. Hammamissa toimittiin hyvin samalla tavalla kuin edellisellä kerrallakin. Ensiksi riisuusuttiin, sirryttiin kuumaan huoneeseen ja täytettiin sankot kuumalla vedellä. Saatiin myös kasvonaamiot ynnä muita ihon hoitoaineita :). Tälläkin kertaa meillä oli scrubbing-women, jotka rappasivat ihomme jälleen kuntoon. Kun kaikki oli rapattu, kaadettiin sangoilla kylmää vettä itsemme ja toistemme päälle, ei meinattu malttaa lopettaa ku oli niin mukavaa ;D. Peseytymisen jälkeen siirryttiin takaisin pukuhuoneeseen. Siellä jatkettiin rummun tahdissa tanssimista ja saatiin perinteistä makeaa juomaa, jota valmistetaan vain häihin, sekä makeisia. Nour ja muutama muu tytöistä opettivat meitäkin tanssimaan :).

Häävieraita

Torstaina oli vuorossa päivällinen ja perinteisiä häihin liittyviä asioita. Mentiin illalla Jamilin sedän talolle ja ensimmäiseksi saatiiin teetä. Perinteisesti täällä juodaan makeaa minttu-/vihreää teetä manteleiden (almond) kanssa. Seuraavaksi seurattiin kun sulhasen perhe toi lahjoja morsiammelle. Yhtään kamelia ei morsian saanut, mutta silti monen henkilön voimin lahjoja kantoivat sisään. Vähän ajan kuluttua Jamil vei meidät tapaamaan siskoaan yläkertaan. Nour oli lahjojensa ympäröimänä makuuhuoneessa, jossa kaikki vieraat saivat käydä häntä tervehtimässä. Lahjoja oli laidasta laitaan koko sänkyn verran :). Alas mentyämme oli aika syödä päivällistä. Miehet söivät ja juhlivat tien toisella puolella asuvan naapurin talossa, sillä vieraita odotettiin 300 henkilön verran. Kaikki siis morsiammen puolelta, sulhasen juhlat olivat toisessa paikassa. Päivällinen oli todella herkullinen sisältäen monenlaisia ruokia :). Liha ei tosin ollut kamelin kuten epäiltiin, vaan lammasta. Päivällisen jälkeen istuttiin talon edessä, sillä 300 ihmisen ruokkimiseen tarvitaan tilaa ja ulkona oli vähän sisätilaa viileämpi. Yöllä, kun kaikki oli ruokittu oli vuorossa juhlat. Nour tuli yläkerrasta pukeutuneena perinteiseen asuun ja siirryttiin kaikki sisäpihalle. Kaiken kullan ei sentään tarvitse enää olla häälahja sulhaselta, vaan ystävät ja sukulaiset lainaavat korujaan häitä varten. Ennen sulhasen piti tuoda tarjottimillinen kultaa morsiammelle.

Morsian ja osa häälahjoista

Nour

Tee almond

Koristeluja

Päivällinen

Jälkiruoka hedelmät

Päivällisvieraita

Vuorossa oli jälleen paljon tanssia ja musiikkia. Tunisiassa juhlat kestävät viisi päivää ja juhlissa tosissaan juhlitaan. Lisäksi tietenkin kun on muslimi-häistä kyse, juhlissa ei tarjoilla lainkaan alkoholia. Tunnelma oli todella lämmin ja vaikka aluksi pelättiin mennä juhliin "ulkopuolisina" ei siltä häissä tuntunut. Meidät haluttiin mukaan kaikkeen tekemiseen ja ihmiset näyttivät enemmän iloisilta kuin närkästyneiltä meidän häissä olostamme. Varsinkin Nour on aina todella ystävällinen ja ihana :). Yöllä oli vuorossa lisää perinteisiä juttuja. Varsinkin ennen nainen on ollut halutumpi, kun hän on ollut isompi kokoinen ja vaaleampi-ihoinen. Tästä syystä morsian viettää kuukauden ennen häitään kotonaan, liikkuen vain suihkuun. Juhlassa morsiammen tulee istua tukevan puuarkun päälle ja jos morsian sen rikkoi, hän pääsi naimisiin. Nykyään arkkua ei tarvitse enää rikkoa, mutta perinteen mukaisesti morsiammen veljen tulee nostaa morsian arkulta.  Toisessa perinteessä kannatellaan kangasta, jonka alle menevät morsian kepin kanssa sekä kaikki naimisiin haluavat nuoret naiset. Muut alkavat soittamaan musiikkia ja musiikin loputtua morsiammen täytyy lyödä jokaista kankaan alla olevaa naista kepillä. Kaikki, johon keppi osuu, pääsevät naimisiin. Juhlat kestivät yhteen asti yöllä.

Arkulle istuminen

Kaikki, jotka eivät olleet ensimmäisellä reissulla Etelään, lähtivät kolmen päivän Etelän reissulle perjantai aamuna. 14 lähti ja 10 jäi La Gouletteen. Ihan ilman reissua ei meidän muidenkaan tarvinnut olla, sillä lauantai aamuna Aziz ja Bassem tulivat hakemaan meitä ja lähdettiin käymään Hammametissä. Mentiin Azizin ja Bassemin autoilla, sillä mukaan lähti minun lisäkseni Ruth, Natalia, Ania, Yasmina, Abdullah, Joan ja Nuria. Hammametissä suunnattiin rannalle, jossa vietettiin rattoisa aamu päivä. Syömässä käytiin läheisessä ravintolassa ja pian sen jälkeen oli aika minulla, Ruthilla ja Natalialla lähteä takaisin, sillä olimme luvanneet mennä illalla häiden naisten juhlaan. Muut jäivät vielä Hammametiin ja vierailivat illalla satamassa ja kävivät muutenkin katselemassa ympäristöä.

Me valmistauduttiin illalla juhlaan, puku-ohjeena saatiin Jamililta 'party-dress' ja tarkentavien kysymysten jälkeen selvisi, että jotain mitä normaalistikin puettaisiin häihin. Ostin viime viikolla sinisen mekon juhlia varten Medinasta. Valmistauduttiin huolella ja Jamil kävi meidät hakemassa ja saattoi hotellille, jossa juhla pidettiin. Juhlassa oli jälleen paljon tanssia ja musiikkia :D. Vaikka kyseessä oli naisten-juhla, paikalla oli Jamilin lisäksi tämän veljiä, muutama serkku (mm. valokuvaamassa) ja muutamia ystäviä auttamassa juhlien järjestämisessä. Jamil on tehnyt hirvittävästi hommia juhlien eteen ja häiden aikanakin koko ajan oli jonnekkin menossa ja jotain tekemässä. Yksi nuori tyttö opetti meitä tanssimaan tunisialaisittain, hyvin onnistui, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan :). Tunisialainen tanssi on melko yksinkertaista, kunhan muistaa, että liike lähtee lantiosta, tai Jamilin ohjeen "Put your hands like this and move your ass" ;D. Ihmisten ystävällisyys on edelleen asia, joka jaksaa ihmetyttää. Ollaanhan Suomessakin ystävällisiä, mutta se on enemmän kohteliaisuuden puolella. Täällä ihmiset ottavat sinut todella mukaan kaikkeen ja koko ajan kutsuivat meidät mukaan tanssimaan. Tanssimassakin ottivat meidät huomioon, neuvoivat ja auttoivat koko ajan ♥.

Muslimi-häissä ei ole varsinaista "kirkko"-osuutta, kuten kristittyjen häissä, vaan sunnuntaina kävivät allekirjoittamassa viralliset paperit ja juhlivat perheen kesken. Maanantaina molemmat perheet söivät yhdessä lounasta nuoren parin uudella asunnolla. Täällä lapset muuttavat pois vanhempiensa luota mennessään naimisiin.